Mitä mietin kesäkuussa

Kesäkuussa on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Kiipesin vuorelle. Kävin taas Köpiksessä. Vuokrattiin uusi asunto. Ehditään vielä sinne muuttamaankin kesäkuun puolella. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Readingissä ja vierailun syynä olleen konferenssin akateemisuus sai muistelemaan kaiholla opiskeluaikoja. Josko sitä sittenkin jonain päivänä tekisi tohtorin.

Tai sitten ei. Koska sitäkin olen pohtinut miksi en aikoinani vain valinnut jotain helpompaa reittiä. Joku peruskoulutus josta johonkin perusduuniin jossain peruspaikkakunnalla. Suomessa siis. Olisin nyt varmasti asunnonomistaja jolla olisi reilusti vapaa-aikaa ja elämä helppoa kuin Oltermannia viipaloisi. Koska onhan nämä Lontoon asuntomarkkinat aika perseestä.

Ja vähän kaikki muukin välillä. Mutta kun en vaan oikein osaa olla paikoillani. Haluaisin vain seikkailla ihan koko ajan ja joka päivä. Vannoin etten vuorelle enää ihan heti uudestaan kiipeäisi. Olihan se rankkaa. Mutta silti mielessäni kihelmöi jo Kilimanjaro.

Mitä jos tekisin lupauksen. Että jos käy Brexit niin sitten myös Britannikexit? Olisihan tämän blogin nimikin jo vaihdon tarpeessa. 

Huomasin tänään että innokkaat argentiinalaiset ovat saaneet Argentiinan muisteluvideolleni jo yli 17 000 katselukertaa. (Ja 125 kommenttia joissa kerrotaan että mateen pitää laittaa sokeria.) Se on paljon se jos ottaa huomioon että yleensä videoni katsotaan ehkä kolmesataa kertaa. (Äiti sata, iskä sataviiskyt ja sisko sata.)

Nyt kun vietämme viimeisiä päiviä Limehousessa, tajusimme kuinka vähän olemme tehneet niitä asioita joita suunnittelimme tällä alueella tekevämme. Viime viikonloppuna kävimme sitten vihdoinkin Gandalfin omistamassa Rypäleet-pubissa. Asiakaskunta oli enemmän rusinaa kuin rypälettä, mutta olihan se ihan kiva näin kolmenkympin kolkutellessa tuntea itsensä juottolassa junioriksi.

atlasvuoret tagine
lontoo
limehouse

P.s. Pääsin myös Madventuresin ja Ulkoministeriön kirjeenvaihtajaksi. Sehän sopii täydellisesti sillä lähitulevaisuudenhaaveeni on tehdä matkaohjelma ja ryhtyä salaiseksi agentiksi siinä samalla diplomaattisuudellani maailmaa parantaen. Ja tämä ei ole muuten mikään vitsi. Paitsi ehkä salaisen agentin kohdalta. Koska salaiset agentit eivät kai saa kertoa olevansa salaisia agentteja.