Pohjois-Afrikan korkeimmalla huipulla // Atlasvuoret ja Mount Toubkal (video)

Halusimme lähteä lomalle. Kriteerinä lentojen varaukselle oli halpa ja lähellä, mutta Euroopan ulkopuolella. Marokkohan se sieltä tupsahti.

Muutama viikko myöhemmin aloin tutkia että mitä siellä Marrakechissa sitten oikein voisi tehdä. Ainiin ne Atlasvuoret! Tuo vuoriryhmä pitää myös sisällään Pohjois-Afrikan korkeimman vuoren, Mount Toubkalin, 4167m. Tämän tajuttuani tiesin tarkalleen mitä tekisimme tällä matkalla.

näkymä hotellihuoneemme ikkunasta / riad Atlas Prestige / imlil

näkymä hotellihuoneemme ikkunasta / riad Atlas Prestige / imlil

Ennen vuorelle lähtöä yövyimme yhden yön Imlilin pikkukylässä, Riad Atlas Prestige-nimisessä majatalossa joka osoittautui täydelliseksi aloituspaikaksi. Hotellin omistajat auttoivat oppaan löytämisessä ja saimme heidän kauttaan hoidettua kaikki järjestelyt vuoren valloitusta varten. Ikkunasta näkyi upeat vuorimaisemat, ja Marrakechin hiostavan kuumuudeen jälkeen vuoristoilma ja vajaa kolmisenkymmentä astetta tuntui leppoisan viileältä.

 

Day 1

Oppaamme Hussein, muulimme jonka nimeä en tiennyt ja kokkimme (kyllä, pakettiin kuuluu kokki) jonka nimeä en vielä useammankaan kerran jälkeen ymmärtänyt odottivat majapaikkamme ovella klo 9 aamulla. Ruokatarpeet oli pakattu muulin selkään, mutta mukaan mahtui vielä helposti kaksi rinkkaa.

Matka alkoi mukavasti hiekkatietä pitkin ja mukaamme lähti kylän puolisokea koira. Vaikka alussa nousu oli rauhallista eikä ollenkaan jyrkkää, väsyin jo ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, sillä kuumuus ja auringonpaiste vei suuren osan energiastani. Vesipulloni tyhjeni aivan liian nopeasti.

ruokailu vuorivaelluksella toubkal
taukopaikka atlasvuorilla

Kolmen tunnin kävelyn jälkeen pysähdyimme lounaalle. Meillä ei ollut aavistustakaan mitä muulin selkään oli pakattu, enkä olisi ikimaailmassa osannut odottaa sitä luksuslounasta minkä kokkimme pienen vuorimajan takahuoneessa kokosi. Hän oli jopa tuonut mukanaan posliinilautaset ja pöytäliinan! Tarjolla oli oliiveja, suolakalaa ja tuoretta salaattia, pastaa, tomaattikastiketta ja lihapullia. Ja lounas aloitettiin toki minttuteellä.

kantoapu muuli atlasvuoret toubkal

Lounaan jälkeen energiatasot olivat taas huipussaan ja jyrkemmäksi muuttunut nousu ei tuntunut liian rankalta kun hento tuulenvire helpotti hidasta askellusta. Maisemat olivat sekoitus verheyttä, satunnaista vuoristokasvillisuutta ja vielä toistaiseksi kauempana siintävää lumihuippuista vuoristoa. Koira seurasi edelleen mukana. Tässä vaiheessa matkaa ohitimme myös säännöllisin väliajoin pieniä vuoristokioskeja joista sai ostaa limpparia ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Vessojakin löytyi, tai no siis reikiä lattiassa. Mutta ottaen huomioon vuoristokasvillisuuden harvuuden, oli tuo seinillä ympäröity reikä aika luksusta miesporukassa liikkuvalle naismatkailijalle.

mount toubkal atlasvuoret vaellus
opas toubkal atlasvuoret
kulkukoira atlasvuorilla

Noin neljä tuntia lounaan jälkeen saavuimme vuoristomajalle, jossa yöpyisimme yhden yön. (Koirakin edelleen mukana ja löysi majan pihalta kaverinsa.) Suoraan huipulle ei saa ensimmäisen vaelluspäivän aikana pyrkiä, sillä ensin täytyy totutella ohueen ilmanalaan. 3207 metrin korkeudella sijaitseva 'Refuge Toubkal Les Mouflons' oli askeettisuudestaan huolimatta selkeästi se majapaikoista hienompi vaihtoehto tällä reitillä. Ehdin ensimmäisenä suihkuun ja sain kuumaa vettä, toisin kuin poikaystäväni, joka nautiskeli ensin terassilla kokkimme keittämän minttuteen. Kahdenkymmenen hengen huoneen ja siskonpedin jouduimme jakamaan ainoastaan kahden keski-ikäisen espanjalaismiehen kanssa. Mietin mielessäni että jos tuo toinen tuolla mahalla pääsee huipulle niin niin kyllä minäkin. 

minttutee atlasvuorilla
Telttailukin olisi vaihtoehto vuorilla

Telttailukin olisi vaihtoehto vuorilla

majapaikkamme kolmentuhannen metrin korkeudessa

majapaikkamme kolmentuhannen metrin korkeudessa

Day 2

Heräsimme neljältä aamulla jättäen espanjalaiset kuorsaamaan kaksinaan. Kokkimme oli kasannut aamupalapöytään keksejä, pähkinöitä, vehnäleipää, mansikkahilloa ja Nutellaa. Herättelimme itseämme lisäksi pikakahvilla ja vartin päästä Hussein jo huutelikin ovella 'yalla yalla', lähdetään ennen kuin aurinko on liian korkealla. Muuli ja kokki jäivät tässä vaiheessa odottelemaan vuoristomajalle. Koiraakaan ei enää kiinnostanut tämä viimeisin ja hankalin etappi.

Heti parin metrin päästä tajusin, että tämä päivä olisi huomattavasti rankempi kuin eilinen trekkaus. Samantien saimme hyppiä kiveltä toiselle ja nopeasti olematon polku jyrkkeni ja jouduimme valitsemaan askeleemme erittäin tarkasti. Ohut ilmanala ja jyrkkä nousu sai askeleen tuntumaan äärimmäisen painavalta, ja otimmekin niitä melkoisen rauhalliseen tahtiin. Liikuimme eteenpäin hitaammin kuin yksivuotias upottavalla suolla.

Tällä etapilla ei sentään tullut kuuma. Aikainen aamu, lumihuipun lähentyminen ja tuulen voimistuminen pitivät huolen siitä että kuuma ei tulisi vaikka kuinka rankalta tuntuisi. Ja rankalta se tuntuikin. En toistaiseksi elämäni aikana ole tehnyt mitään mikä olisi ollut fyysisesti rankempaa kuin tämä kokemus. Hussein salli meidän pitää minuutin mittaisia taatelitaukoja. Siinä vaiheessa kun kohtasimme ensimmäisiä jäisiä lumihankirykelmiä, alkoi vuorikiipeily tuntua todelliselta, ei tämä ihan mikä tahansa sunnuntaikävely ole!

mount toubkalin huipulla

Huipulle saavuttua fiilis oli aika upea. Ei niinkään pelkästään maisemien takia, ei niin korkealla oikeastaan ihan hirveästi näe vieressä olevien vuorien lisäksi. Mutta se fiilis kun rankan fyysisen kokemuksen jälkeen on saavuttanut jotain niin konkreettista. Että on niin korkealla että kaikki muu tuntuu kaukaiselta ja mitättömältä. Todellinen arjesta irtautuminen.

Huipulla oli ruuhkaa

Huipulla oli ruuhkaa

Huipun saavuttamisen huuma haihtuu kuitenkin nopeasti. Nyt pitäisi vielä jaksaa kävellä koko matka takaisin Imlilin vuoristokylään. Käytännössä alastulo on helpompaa ja nopeampaa, mutta ei todellakaan mitään herkkua. Reidet maitohapoilla alamäkeen meno irtokiviä varoen on haasteensa sekin. Muutaman läheltä piti liukastumistilanteen ja jyrkimmän osuuden jälkeen saavuimme takaisin vuorimajalle, jossa muuli ja kokki odottelivat meitä valmiina jatkamaan takaisin kylään. Ensin syötäisiin toki lounasta. 

Alaspäin mennessä alkoi hellekin taas tuntua iholla. Hussein ja kokki kävelivät edellä ja vanhoina konkareina kepeästi katosivat useampaan otteeseen näkyvistämme. Ja me luulimme liikkuvamme nopeasti! Voi kun voisin ratsastaa muulin kyydissä takaisin kylään, ajattelin... En kehdannut kysyä. Mitä lähemmäs kylää saavuttiin, sitä tuskaisempi oloni oli. Kuuma, niin kuuma, ja kaikki energiani oli kadonnut. Tässä vaiheessa en enää kiinnittänyt minkäänlaista huomiota maisemiin. Halusin vain kylmään suihkuun ja jalkoja lepuuttamaan.

Lopulta saavuimme takaisin riadiin josta olimme edellisenä aamuna lähteneet liikkeelle. Minttuteen jälkeen hyppäsimme taksiin ja takaisin Marrakechiin. Vanhaan kaupunkiin, Medinaan, saavuttuamme alko rankkasade. Otimme vilvoituksen avosylin vastaan raahatessamme rinkkojamme ja laukkujamme viimeisillä voimilla loman loppupäivien majapaikan ovelle. 

 

Facts and figures:

Majoitus Imlil-vuoristokylässä: Riad Atlas Prestige, 39 euroa/yö. Suosittelen!
Kahden päivän vuoristovaellus, sisältäen paikallisen oppaan, kokin, muulin ja yön vuoristomajassa: 220 euroa yhteensä kahdella henkilölle. Maksoimme lisäksi sekä kokille että oppaalle molemmille 200 dirhamia (n.20 euroa) tippiä.
Taksi Marrakechista Imliliin ja takaisin: vajaa 2 tuntia ja 35 euroa suunta
Suositeltavat varusteet kesäkaudella: Hyvät ja nilkkaa tukevat vaelluskengät, otsalamppu (vuoristomajalla on sähköt päällä vain hetkellisesti), lippis tai vastaava hattu (mulla oli vaan huivi, huono idea), kiipeilykeppi (sillä on varmaan joku oikea nimikin, mutta siis sellanen kävelykeppi, meillä ei ollut ja se harmitti koska olisi varmasti helpottanut kulkemista joillain osuuksilla), kevyt reppu jossa kantaa vesipulloa ja pieniä eväitä, aurinkorasvaa (minä paloin), särkylääkettä (mulla meni tolla reissulla kolme koska ohut ilmanala aiheutti päänsärkyä), hengittävät vaatteet ja toiselle päivälle pipo, hanskat ja tuulitakki ja -housut.

Oletko sinä koskaan kiivennyt vuorelle, Toubkalille tai jollekin muulle? Mitä vinkkejä jakaisit aloitteleville vuorikiipeilijöille?