Mitä mietin kesäkuussa

Kesäkuussa on ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä. Kiipesin vuorelle. Kävin taas Köpiksessä. Vuokrattiin uusi asunto. Ehditään vielä sinne muuttamaankin kesäkuun puolella. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Readingissä ja vierailun syynä olleen konferenssin akateemisuus sai muistelemaan kaiholla opiskeluaikoja. Josko sitä sittenkin jonain päivänä tekisi tohtorin.

Tai sitten ei. Koska sitäkin olen pohtinut miksi en aikoinani vain valinnut jotain helpompaa reittiä. Joku peruskoulutus josta johonkin perusduuniin jossain peruspaikkakunnalla. Suomessa siis. Olisin nyt varmasti asunnonomistaja jolla olisi reilusti vapaa-aikaa ja elämä helppoa kuin Oltermannia viipaloisi. Koska onhan nämä Lontoon asuntomarkkinat aika perseestä.

Ja vähän kaikki muukin välillä. Mutta kun en vaan oikein osaa olla paikoillani. Haluaisin vain seikkailla ihan koko ajan ja joka päivä. Vannoin etten vuorelle enää ihan heti uudestaan kiipeäisi. Olihan se rankkaa. Mutta silti mielessäni kihelmöi jo Kilimanjaro.

Mitä jos tekisin lupauksen. Että jos käy Brexit niin sitten myös Britannikexit? Olisihan tämän blogin nimikin jo vaihdon tarpeessa. 

Huomasin tänään että innokkaat argentiinalaiset ovat saaneet Argentiinan muisteluvideolleni jo yli 17 000 katselukertaa. (Ja 125 kommenttia joissa kerrotaan että mateen pitää laittaa sokeria.) Se on paljon se jos ottaa huomioon että yleensä videoni katsotaan ehkä kolmesataa kertaa. (Äiti sata, iskä sataviiskyt ja sisko sata.)

Nyt kun vietämme viimeisiä päiviä Limehousessa, tajusimme kuinka vähän olemme tehneet niitä asioita joita suunnittelimme tällä alueella tekevämme. Viime viikonloppuna kävimme sitten vihdoinkin Gandalfin omistamassa Rypäleet-pubissa. Asiakaskunta oli enemmän rusinaa kuin rypälettä, mutta olihan se ihan kiva näin kolmenkympin kolkutellessa tuntea itsensä juottolassa junioriksi.

atlasvuoret tagine
lontoo
limehouse

P.s. Pääsin myös Madventuresin ja Ulkoministeriön kirjeenvaihtajaksi. Sehän sopii täydellisesti sillä lähitulevaisuudenhaaveeni on tehdä matkaohjelma ja ryhtyä salaiseksi agentiksi siinä samalla diplomaattisuudellani maailmaa parantaen. Ja tämä ei ole muuten mikään vitsi. Paitsi ehkä salaisen agentin kohdalta. Koska salaiset agentit eivät kai saa kertoa olevansa salaisia agentteja. 

Istanbul in a day (video)

Where: Istanbul, Turkey
When: 1 day and 2 nights in April 2016
How: With Turkish Airlines from London, 106 pounds and 4 hours
Bed: The Elysium Istanbul - M Gallery by Sofitel - 5* and 99 pounds per night

Istanbul oli hiljainen. Omalla rosoisella tavallaan erittäin kaunis. Tällä matkalla mukana ollut ystäväni kuvailee kaikki kaupungit väreillä. Istanbul oli vaaleanpunainen.

istanbul moskeijat

En osaa sanoa tuntuiko Istanbul niin autiolta ja hiljaiselta sen takia että valtaosa kaduista oli suljettu suuren työväenpäivän mielenosoituksen takia, vai sen takia että basaari ja Sultanahmetin kaupat olivat tuona sunnuntaina kiinni, vai sen takia että kukaan ei enää uskalla matkustaa Istanbuliin.

istanbul mielenosoitus

Tajusin juuri että olen viime aikoina matkustellut paljon samantyyppisissä maissa. Qatar, Arabiemiraatit, Turkki ja Marokko. Yksi yhdistävä tekijä josta tykkään on moskeijoiden minareeteista kaikuvat rukouskutsut. Ne ovat mukavan rauhoittavia tunnelmanluojia jopa tällaisille ei-uskovaisille.

turkki moskeija

Päivä ja puolikas ei ole tarpeeksi pitkä aika tutustua Istanbulin kokoiseen kaupunkiin syvällisesti ja kaikista kulmista, mutta kyllä siinä hyvin ehtii perusnähtävyyksillä vierailemaan ja muutaman eri ravintolan suussa sulavine baklavineen kokeilemaan. Me ehdimme reissun aikana kävelemään 17 kilometriä (nykyaikana nämä määrät voi ihan todistaakin kun jokaisessa härpäkkeessä on askeleita laskeva ominaisuus) ja näkemään sinisen moskeijan sisältä, muutaman muun rakennuksen ulkoa ja risteillä edes takaisin Bosporin salmella.

kulkukoira sultanahmet
moskeija istanbul

Enpä ollut muuten etukäteen tullut ajatelleeksi että moskeijaan ei naista päästetä farkuissa. Pelkkä huivi ei siis riitä. Onneksi ovella jaettiin vankilavaatetuksen näköisiä varahameita lainaksi meille tietämättömille. Videolta näet miltä tuo muotiluomus näytti. 

Ihmiset olivat ystävällisiä, pähkinäleivokset taivaallisia, suojatiet olemattomia, moskeijat kauniita, hinnat kohtuullisia ja hotellit halpoja. Jos jätetään politiikka pohtimatta, niin kaikin puolin mukava kohde parin päivän reissulle. Jos sinulla on aikaa vain yhteen, kuten meillä, niin vieraile moskeijassa, risteile Aasian ja Euroopan välisellä salmella ja syö baklavia.

//

Istanbul was quiet. I have never been there before though so its difficult to say whether that is normal or not. It could have been because majority of the streets were closed due to the Labour Day demonstration, or because the Grand Bazaar and the shops around it were not open on this Sunday. Or because less people choose to travel there after the terrorist attacks. Not sure. I see no reason to avoid it though. People are friendly, baklavas scrumptious, hotels reasonably priced and mosques beautiful.

According to my friend, the colour of this town is pink. She gives a colour to each of the places she visits. Have you visited Istanbul? How would you define it?

By the way, even though Finnish is dominating this blog post, the video is fully in English (with a Nordic accent of course)!

Kävin mutten kertonut

Yleensä kun matkablogissa on hiukan hiljaisempaa niin se johtuu siitä että bloggaaja ei ole päässyt viime aikoina syystä tai toisesta kotoa pahemmin poistumaan. Toisin on tässä tapauksessa. Tuli hiukan huono omatunto kun huomasin että en ole viime aikoina reippaasti raportoinut reissuja in real-time. Mutta ei se maailma muutamassa kuukaudessa muutu, ja onhan oikea-aikaisuutta varten onneksi kehitetty sellaisia apuvälineitä kuten Snapchat (josta löydät minut muuten nimimerkillä missbritannika).

canadian house montreal
view of montreal

Kanadan kertomuksia säästelen ihan teitä ajatellen. Tulette kiittämään kun heinäkuun helteillä saan vihdoin videoni valmiiksi helmikuisesta Montrealista. Sieltä löytyy jäätä, tuulta, lunta ja jääkiekkoa. Viilentää mukavasti keskellä kesää. Ahneena ajattelin että olisi hauska idea taltioida koko viikko päiväkirjamuotoisena vlogina. Haasteellisempaa tästä tein tallentamalla tavaraa kolmella eri kuvauslaitteella. Kronologiseen kokoelmaan kasaaminen ei onnistunutkaan yhtä sukkelasti kuin kuvittelin.

copenhagen in winter
copenhagen malmo bridge

Kolmesti Köpiksessäkin kierrähdin. Mutta kuka noita nyt laskee. Toistaiseksi en ole onnistunut kertomisen arvoisissa ravintoloissa syömään, vaikka tuo ravinnon nauttiminen olisi kuulemma Köpiksen the juttu. Turistinähtävyydet tuolta kai kaikki jo tunteekin. Näiltä reissultani mukaani on aina lähtenyt sitä suklaalla päällystettyä salmiakkia. Ruokaahan tuokin. 

hotel room service

Saksassakin pääsin vihdoin ensimmäistä kertaa elämässäni maaliskuussa käymään. Hyödynsin duunireissun ja googlasin viikonlopuksi Munchenin top 5 viiden tähden hotellit, joista halvimmasta nappasin huoneen. Ilma oli vielä tuohon aikaan keväästä melko viileähkö, joten päädyin lopulta viettämään koko lauantain museossa. Sen verran hyvän näyttelyn ilmastonmuutokseen liittyen onnistuin löytämään että siellä vierähti ihan huomaamatta viisi tuntia. Onneksi oli energiaa kun aamupalalla vahingossa tilasin munakkaan kaksi kertaa. En koskaan opiskellut koulussa saksaa.

stockholm riddarhuset

Tukholmaan tulee työmatkojen takia tutustuttua. Tai päinvastoin, yleensä ei jää aikaa tutustua yhtään mihinkään, paitsi ehkä hotellin kalaravintolan ruokalistaan. Viime viikolla tähän tosin tuli muutos. Saavuin tutuksi tulleeseen majoituspaikkaani iltamyöhäisellä, ja tuttuun tapaani heti alkuun soitto huonepalveluun. Josta minulle kerrottiin että on hiukan ruuhkaa ja ruokaa tulisi aikaisintaan puolentoista tunnin päästä. Nurkan takana olisi kuulemma kuitenkin seveneleven josta saattaisi löytyä jonkinlaista yöpalaa. Hain mangososetta ja marjoilla maustettua kuplavettä, samalla näin Sergelin torin. Seuraavana päivänä jäi muutama tunti ylimääräistä ennen lennon lähtöä ja siinä ehdin käpöstellä Riddarholmeniin josta löysin penkin meren ääreltä. Nautin auringonsäteistä ja merenliplatuksesta kunnes koitti aika palata juna-asemalle ja lopulta lentokentälle.

istanbul blue mosque

Viimeisimpänä kohteena oli Istanbul. Ei siinä viikonlopussa hirveästi ehtinyt muuta kuin huomata että joskus pitäisi tulla uudestaan ja paremmalla ajalla. Tästä sain jo melkein videonkin editoitua, kunnes tapahtui taas elämä. Tai tarkemmin sanottuna työelämä. Mutta kyllä tuokin kieli poskella kyhäilty luomus pian päivänvalon näkee. Pysykää siis linjoilla ja muistakaa kurkkia sitä videokanavaa aina silloin tälloin.

Seuraavaksi on vuorossa Marokko, ja jos suunnitelmat sumpliutuvat kohdilleen niin tiedossa olisikin astetta aktiivisempi loma. Siitä toivottavasti kerronkin sitten ihan aikataulussaan, enkä puoli vuotta jälkikäteen. Koska kai tämä elämäkin tästä hidastuu kesää kohden. Jos ei muuten, niin pysäytetään pakolla.

//

I was on fire. Typing away like a student pulling an all-nighter with a 9am deadline. Then Squarespace crashes and the first chapter of a world changing novel disappears.  Goes without saying that the post I wrote was more than amazing and this is only a meagre version of the previous piece of art. (I’m sure you wonder why this amazing art I keep on talking about has never seen the day of light on this blog.)

Most often the reason for a travel related blog going quiet for a while is lack of travel. Not in this case, vice versa. I feel like I’ve been constantly on the road this year, but for some reason I’ve felt like I have nothing to say. Though actually I have too much to say - most of which has nothing to do with travel.

Or I guess everything is related to travel. Like Brexit. If it happens I’m going to move out of the UK even if I didn’t have to. Just to prove a point. We almost got into a argument with a taxi driver a few weeks ago. He was being so happy about the possibility of Brexit especially because then UK wouldn't have to take so many immigrants. Just a few seconds earlier he had asked us where we were from. 

But back to the above post. This year I have been to Montreal, Copenhagen, Munich, Stockholm, Istanbul and Helsinki, and next up Morocco. This post was mostly just a teaser for all the upcoming videos. They might be out next week or next month, or later this year. Who knows. There is this thing called life which I prefer a lot more than the image of a life on social media.