aka Pikkumaltti

Vedin eilen pienen herneen nenään. Jubilee metrolinja pysäytettiin jonkun teknisen vian takia (ja myöhemmin myös sen takia että "a person was taken ill", mä mietin vieläkin miks en oo ikinä kuullu tollasta englanninkielistä sanontaa aikasemmin). En yleensä koskaan käytä Jubilee-linjaa, paitsi silloin kun haluan päästä O2 Areenalle. Ja eilen todellakin halusin päästä sinne. Oon kaks vuotta fanittanu Tinie Tempahia jollain ihmeellisellä

teinin

lapsen innolla (don't ask me why) ja eilen pääsin vihdoinkin näkemään sen livenä. Ei ollut itku kaukana kun saavuin London Bridgen asemalle ja huomasin että ainoa metrolinja joka vie Tinien luo on 'suspended'. No onneks liikenne ei ollu niin pahasti jumissa kun miltä näytti ja päästiin taksilla paikalle ajoissa. Tosin matka keikalle tuli kyllä kalliimmaks ku itse keikkalippu.

Tässä vaiheessa oon vielä autuaan tietämätön että tää ilkeä ilme olis kannattanu säästää seuraaviin liukuportaisiin, joissa kuulin kuulutuksen mikä olis oikeuttanu tän ilmeen. Halusin kuitenkin kuvata tän historiallisen hetken kun mulla on ekaa kertaa päällä farkut jotka ostin about neljä vuotta sitten. 

Valitettavasti en ole enää niin nuori että pääsisin tämän lähemmäksi lavaa. Vaikka fanitankin Tinietä kun teini, niin se ei sitten kuitenkaan näy ihan toiminnassa asti. En tullut odottamaan ovien avaamista useita tunteja ennen keikkaa päästäkseni eturiviin. Kaiholla muistelen niitä aikoja kun värjöttelin kylmässä useita tunteja Forumin Kukontorilla odottaen Tiketin aukeamista jotta saisin liput HIM:in keikalle. Tästä voi sitten joku laskea kuinka monta vuotta siitä on, koska Tikettikään ei enää sijaitsee Forumin Kukontorilla. Entistä vanhemmaksi tunsin itseni kun Tinie kertoi että sillä on synttärit maanantaina. Ja että se täyttää 23. Se on siis 22. Se että fanituksen kohteet alkaa olemaan nuorempia kuin fani, kertoo siitä että on iällisesti saapunut jonkinlaiseen käännekohtaan. 

Keikka oli muuten erittäin hyvä vaikka vähän epäilyttikin että artisti jolla on vasta yksi julkaistu albumi esiintyy isolla areenalla. Mutta toimi. Labrinthkin tuli esittämään uuden sinkkunsa Earthquake, ja odotettavasti jäi vetämään Pass Outin yhdessä Tinien kanssa. (Oli pakko googlaa senkin ikä, vuosimallia -89. Nää vois olla mun pikkuveljiä!) 

Yksi asia mua on muuten ihmetyttäny aika paljon kun oon käyny keikoilla täällä Lontoossa. Yleisö on kyllä tosi messissä kun artisti on lavalla, mutta samantien ku se häipyy ni kaikki seisoo ihan hiljaa. Siis siinä vaiheessa ku normaali keikkakävijä alkais pitämään meteliä jotta artisti tulee vetämään encoren, niin täällä porukka on ihan hiljaa sormi suussa ja miettii että mitäs nyt. Mun mielestä on aika itsestään selvää että keikka ei oo loppunu siinä vaiheessa kun artisti poistuu lavalta ekan kerran. Mä päättelen kuitenkin että nää mun yleisökokemukset johtuu siitä että oon viime aikoina käyny suht commercial -tyyppisten artistien keikoilla (tunnustan, viime viikkonen guilty pleasure Bruno Mars ei ehkä myöskään oo hirveen katu-uskottava hc keikkakävijöiden piireissä), ja niissä yleisö ei oo ehkä niin tottuneita keikkakävijöitä että ne ymmärtäis perinteistä etikettiä. Ehkä vähän kaukaahaettua mut en keksinyt tälle mitään muutakaan syytä :D

No eihän se Jubilee sitten vielä keikan jälkeenkään toiminut, mutta tulipahan kokeiltua uudenlaista kulkuvälinettä. Greenwich Northista pääsee nimittäin parin pysäkin kautta London Bridgelle veneellä. Kaupanpäälle sai ihan kivat näkymät, kuten tuo ylläoleva Tower Bridge.