Toisella puolella palloa - NZ

Heräsin tänään klo 3.30 aamuyöllä. Eilen oli tarkotus ottaa pienet päikkärit ennen ruokaostoksille lähtöä ja niiltä päiväunilta heräsinkin sitten 12 tunnin jälkeen. Onneks Lontoossa voi tehdä ruokaostokset tarvittaessa myös aamuyöllä! Ja tänään aion taistella vähän paremmalla tahdonvoimalla ja selättää tän jet lagin. Ei oo nimittäin hirveesti varaa nukkua ku tenttiviikko lähestyy vähän liiankin uhkaavasti... Mutta nyt niihin reissukuviin!

Asuttiin Aucklandissa kaveripariskunnan luona ja ne oli aivan loistavia, niillä oli vaikka mitä suunnitelmia meidän varalle. Mutta valitettavasti Uuden Seelannin sää ei ollut yhtä vieraanvarainen... Mutta suomalaiselle ja englantilaiselle sateinen ja harmaa kesä ei ole mitenkään uutta, joten lähdettiin rannalle säästä huolimatta!

Jätin bikinit kuitenkin vielä odottamaan parempia kelejä...

...ja lämpimämpää vettä! Ekat kuvat on siis Aucklandista, mutta kahden tunnin ajomatkan päässä on ranta jossa on tulikuumaa vettä.

Lapion vuokraaminen makso 5 dollaria, mutta kukaan ei antanu takuita siitä että kuumaa vettä riittäisi kaikille. Kaivettiin muutama kuoppa ja tultiin siihen tulokseen että koska parhaat kohdat on viety, ainoa tapa saada oma kylpyallas on odottaa että aamulla kuoppansa kaivaneet eläkeläiset kyllästyy kylpemiseen.

Mutta valitettavasti me ei oltu ainoat sillä rannalla joten jatkettiin matkaa...

Tän rannan jälkeen oli tarkotus mennä sille rannalle jossa Piano-elokuva on kuvattu, mut vettä sato sen verran et päätettiin jättää väliin. 

Mä yritin väkisin luoda kesätunnelmaa pukeutumalla shortseihin ja jättämällä kengät autoon.

Sen lisäks että vuokrattin auto käytiin myös yks päivä Kiwi Experiencen järjestämällä päiväkierroksella Aucklandissa. Autoa ajeli sellanen mukava kiwi-mies jolta opin muun muassa että Aucklandissa on yks maailman ensimmäisistä vessanpönttötehtaista. En nyt muista tarkalleen että onko uusiseelantilaiset sitten ensimmäisenä keksiny vessanpöntön vai onko ne muuten vaan ollut edelläkävijöitä aiheessa.

Kyseiseen kierrokseen sisälty myös siltakävely. En muista sillan nimeä mutta muistan että mua ihan oikeesti pelotti kävellä sen sillan alla ku yllä ajo rekkoja ja siellä tuuli ihan *elvetin kovaa.

Mä en yleensä pelkää oikeestaan mitään (paitsi pahanmakuisen ruoan syömistä ja huonosti tehtyä cappuccinoa), mutta korkeat paikat ei kyllä oo mun juttu. Varsinkin kun tuulee ja alla on meri.

Aiheesta toiseen, yksi asia mistä tykkäsin Aucklandissa tosi paljon oli hyvien kahviloiden määrä. En olis tullut edes ajatelleeksi että Uusi Seelanti on kahvimaa, mutta mihin tahansa meni ni pysty luottamaan siihen että ne osas tehdä täydellisen cappuccinon. Ja kivoja kahviloita oli joka nurkassa, tää ylläoleva myös paahto omat kahvipapunsa. (Toi mies kuvassa varmaan tajus että otan kuvaa ja halus jostain syystä peittää takapuolensa!)

Vaikka sää oli aika perseestä ni Auckland ja se mitä Uudesta Seelannista ehdin nähdä oli kyllä ihan loistava kokemus ja mielelläni menisin sinne uudestaan. Australialainen passintarkastaja opasti meitä vierailemaan seuraavan kerran mieluummin maaliskuussa, se olis kuulemma hyvä ajankohta.

Ja sinä aamuna kun lennettiin takaisin Australiaan, ni taivaskin kirkastui. Ehkä Auckland ei vaan tykänny meistä vaikka me tykättiinkin siitä.

And big thanks for Mandy & Kieran for amazing time in New Zealand!