Päivädiskotsibaleet

Maanantaina näin kun eräs tyttöraukka lähti kirjastolta itkien ja mietin että joo onhan tää rankkaa mutta en mä nyt vielä sentään julkisesti itke. Tänään oltiin kuitenkin jo lähellä sitä että olis tippa kiiltäny linssissä kun monen tunnin väsertämisen jälkeen se logistinen regressio ei vieläkään toimi niinku toivois vaikka Statan koodikielikin sujuu multa jo yhtä rasvatusti kun ruotsi nousuhiprakassa.

Ja sit aamulla luulin että tänään on vihdoinkin se kesän ensimmäinen päivä kun ei sada. Ja jätin sateenvarjon kotiin. Mutta kuinka tyhmä olinkaan, eihän Englannissa ole sellaista yhtälöä kuin sateeton kesäpäivä! Mutta niin kuin juuri kävikin ilmi, niin nää yhtälöt ja tilastotiede ei näytä multa tällä hetkellä muutenkaan sujuvan.

Jotta se kirjasto ei tuntuis niin masentavalta niin pidän yleensä yllä pientä henkilökohtaista ja erittäin ekslusiivista päivädiskoa ja siellä soi esim. seuraavanlainen musiikki.



Tonight we are young, mut mä aion pysyä nuorena vielä huomennakin!



will.i.am näyttää myös nauttivan Lontoon sateesta.


Voi kun munkin elämä olis näin jännittävää! ...itseasiassa, just kun pääsin sanomasta, näin tossa yks päivä ihkaoikeen takaa-ajon! Sekään takaa-ajo tuskin päätty poliisin kannalta hyvin koska rosmolla oli sliikki urheiluauto ja pollarit tuli perässä isolla pakettiautolla...


Vaikkakin vaan fiittinä niin oon silti aika innoissani että Mumford poikineen on tehny uuttaa musaa, jee!


Pää pystyyn, kyllä mäkin vielä sen kesän saan!