Making Shoreditch my home

Viime viikolla palautin vihdoin maisterin lopputyön ja nyt on myös takana ensimmäinen viikko duunissa. Jos yhtään hyviä puolia löytyy siitä että en pitänyt lomaa dissen ja duunin välissä, niin ainakin se että aamuherääminen ei tuntunu niin pahalta kun odotin. Olin skarppina toimistolla joka päivä pari minuuttia ennen kahdeksaa ja toimistotyön parhain etuus - ilmanen kahvi ja cola - piti hyvin hereillä kuuten asti. Tästä tää lähtee, elämä opiskelijana on nyt lopullisesti ohi. ...tosin opiskelijakortti on voimassa vielä syyskuun loppuun joten kai mä voin sitä käyttämällä vielä uskotella itselleni et "ei ihan vielä".


Toinen asia mikä auttaa vähän on tää meidän uus asuinalue. Shoreditch on ihan liian nuorekkaan trendikäs. Täällä ei ihan helposti pääse mummoutumaan. 

Tän rakennuksen viereen ollaan just rakentamassa jotain hullunkorkeeta ja superkallista asuinrakennusta jossa luultavasti vain Cityn pankkiireilla tulee olemaan varaa asua. Kontrastit on välillä täälläpäin aika näyttäviä.

Meni muuten pieni hetki että toi kuski sai ton doubledeckerin kääntymään Brick Lanelle. Se ei oo nimittäin mikään Lontoon levein tieosuus. Ja kaiken lisäks turisteilla (ja ehkä paikallisillakin) on tapana kuvitelle että se on kävelykatu. Brick Lane ei muuten ole kävelykatu. Paitsi ehkä sunnuntaisin. (Itä-Lontoon maukkaimmat katumarkkinat.)

Guerilla gardening! Yks asia mitä ikävöin eniten meidän entisestä kämpästä on "puutarha" ja linnunlaulu aamuisin. Onneks joku aktiivinen itälontoolainen tuli kärppänä pelastamaan mut tästä kerrostaloasumisen ahdingosta ja istutti meidän kadulle kukkasen.

 Ehkä, ehkä ei?

Bongaa jotain kotimaista?! Jos Suomi-ikävä sattuu yllättämään ni voi mennä käymään Shoreditch Boxparkin Marimekon liikkeessä. Ne kaikki myyjätkin on suomalaisia!

Jep, 25 mittarissa ja se olis sit taas kerran yks uuden ajan alku.