TGIF

Tänään tuli muutamaan otteeseen sanottua painokkaasti toi fraasi joka ei koskaan kulu - thank god it's Friday. Nyt lontoolaiseen työtahtiin tutustuneena arvostaa kyllä entisestään tätä parin päivän lepotaukoa.

Tänään sain vielä kokea tuplana sen fiiliksen ku tulee himaan perjantaina, koska kotiin päästyäni tajusin että unohdin mun safkat toimistolle! Perjantaina nimittäin käyn aina hakemassa lounaan sellasesta italialaisesta lounaspaikasta jotka tekee ihan täydellistä pastaa. Ja ne annokset on niin valtavia että syön sitä myös kotiin päästyäni. Tätä perjantaitraditiota en voinu tietty millään rikkoa joten lähdin takaisin toimistolle sillä asenteella että tän pienen ylimääräisen lenkin jälkeen se täydellinen pasta ja lasi punkkua yhdistettynä perjantaifiilikseen tuntuu entistäkin upeemmalta.

Noista pitkistä duunipäivistä johtuen en oo vähään aikaan ehtinytkään päivittää mitään viimeaikaisia tapahtumia. Ehkä tietty osittain myös siksi että tää perusarki on aika pitkälti ollu pikaruokaa ja lattialle potkittuja marjapirtelöitä...

 photo c2a478a8-8661-446d-b679-ecc3a254e97e_zps3b7870e6.jpg
Tossa vaiheessa olin niin onnellinen että meillä ei oo perinteistä englantilaista kokolattiamattoa. Onneks sain kuitenkin myös vähän sotkettua tota paksua vaaleeta mattoa etten päässy liian helpolla, eihän se olis perusarkee jos se ois helppoo!

 photo 1e599ac8-727f-435e-964a-f9d43d3c6894_zps99160e81.jpg
Yleensähän blogeissa on kuvia ihanista terveellisen herkullisista aamupalapöydistä freessien ruusukimppujen kanssa. Mulla ei pysy kukat hirveen pitkään elossa ja silloin tällöin saatan kipasta lähimpään PFC:hen  sen sijaan että väsäilisin noita terveellisiä vadelma-karhunvatukka-kaurahiutalesmoothieluomuksia.

PFC on muuten perfect fried chicken, luonnollisesti.

 photo e460aed3-c5ae-49a6-bdfc-df753564a413_zps2bd37426.jpg
Sain myös taas kerran aikaiseksi aloittaa pianotunnit. Tosin jos mä oikeesti alkaisin maksaa ton 55 puntaa per pianotunti ni pitäis varmaan sit vähän panostaa siihen treenaamiseenki. Ja toi ensimmäisellä tunnilla saatu Beethovenin sonaatti sai mun vuosien tauon aikana kangistuneet sormet pieniin pelkotiloihin. Ehkä mä pysyttelen mun mukavuusalueella ja jatkan Guns n' Rosesin ja joululaulujen soittamista...

 photo 04caef1d-01b5-440c-8c6d-876e7143c182_zps030254e9.jpg
Tää tuli aika yllärinä. En todellakaan oo mikään Valentine's Day lässynlässyn ihminen, mutta kyllä mä silti vähän herkistyin ku tulin torstaina himaan ja uunissa oli lasagne ja pöydällä kukkia, suklaata ja punaviiniä. Mies uskals toteuttaa tän clichéen just sen takia et se nimenomaan ei oo yhtään mun tyyliä joten se varmasti yllättää :D Ja yllätykset on jotain mitä rakastan.

Jä kävinhän mä tossa ihan ohimennen hakemassa taas yhden virallisen paperin jolla voi kaunistella CV:tä. Katotaan kuinka pitkään nää maisterinpaperit pitää tyytyväisenä ennen ku iskee taas se opiskelufiilis. Kuinka outoa että on viimeset ties kuinka monta vuotta eläny etappi kerrallaan todistuksia keräillen ja yhtäkkiä se oli sitten siinä.

 photo MSc_zpsc010d199.jpg

Itse valmistujaispäivä oli kyllä taas niin mun tyyliä. Otettiin siskon kanssa aamu vähän turhan rauhallisesti kunnes tajuttiin et aletaan olee jo vähän myöhässä. Onneks kadulta sai nopeesti napattua taksin ja keskellä päivää ei ollu ruuhkaa. Valitettavasti olin myös just tänä aamuna onnistunu kadottamaan kameran objektiivin ja ainoa mikä löytyi oli sellanen jolla voi ottaa kuvia vaan kaukaa. Sisko nappaili näitä kuvia sitten 20 metrin etäisyydeltä.

Onneks sain aikoinaan läjän kuvia Bachelor valmistujaisista, ei kukaan huomaa eroa!

 photo LincolncathedralGraduation2011_zps1a5bbf36.jpg

Tai kai mä ehkä näytin semisti nuoremmalta...? Toisaalta onhan toi mun blogin bannerikin jämähtäny vuoteen 2010 et mikäs siinä.