Not the basic nine to five

Arki on taas vieny päiviä eteenpäin sellasella voimalla että hyvä jos perässä pysyy. Eteisen nurkkaan perjantaina piilotettu duuniläppärikin alkaa tässä vaiheessa viikonloppua kuumottelemaan sen verran että kai sille pitää jonkin verran antaa huomiota ennen maanantaita ettei tuosta arkipäivien pisuaarista ala huomenna mikään tulvimaan yli laitojen. Joskus kyllä tulee mietittyä omia valintoja ja Lontoo on yks ristiriitaisuuksien huippu mitä niihin valintoihin tulee. Pikainen duunireissu Suomen puolelle viime viikolla oli ihana arjen piristys, mutta yllättävää kyllä, sen sijaan että olisin alkanut liikaa kaipaamaan Suomeen (ja sen kylmyyteen), toi se myös esille niitä asioita mitä arvostaa Lontoossa. Ja piinaavan pitkä taksimatka Heathrowlta (eli Lontoon länsilaidalta) Thamesin vartta pitkin Lontoon itälaidalle näytti aika kivan läpileikkauksen Lontoosta - on se kyllä nätti kaupunki vaikka arki täällä on aika usein rumempaa ku räkä verrattuna moneen muuhun kaupunkiin.

Pääsin muuten esittelemään yoruban kielen taitojani taksikuskille! Tunnistin nopeasti että se puhu tuttua kieltä ja heitin sille samantien oruko mi ni Annika ja lisäksi kielitaitoni hyödyllisyyden huipun, numerot yhdestä kymmeneen. Odabo heitin heipat lopussa ja samalla tajusin että pitää varmaan opiskella vähän lisää ennen ku lähden vierailemaan Länsi-Afrikan suunnalle joskus hamassa tulevaisuudessa :D

Positiivisuus on kaiken aatto ja örkki ja mä olin oikeasti iloinen huomatessani että tänään sataa vettä koska mä ostin eilen Hunterit! Ja mitä suuremmalla todennäköisyydellä huomennakin sataa joten voin työmatkalla loikkia lätäköstä lätäkköön tyylikkäänä ilman pelkoa kosteista korkokengistä päivänpilaajana.

 photo e26ea4d1-f58b-414f-aca9-c61b8db1d3f9_zps3d0588e4.jpg

Sateenvarjoa mulla ei vieläkään ole sen jälkeen kun viis edellistä on mystisesti ja ei niin mystisesti kadonnut.