Miten minusta tuli ulkosuomalainen - Part 1 - Opiskelijavaihto Englannissa

Mä en koskaan haaveillut sen kummemmin ulkomaille muuttamisesta, eikä lukioaikanakaan missään vaiheessa tullut mieleen että vois lähteä vaikka vaihto-oppilaaks. Tykkäsin kyllä paljon matkustamisesta ja kielet on aina ollut mun lempiaine koulussa, mutta ei mulla missään vaiheessa nuorempana ollut suunnitelmissa lähteä ulkomaille pidemmäks aikaa.

Sitten lukion jälkeen päädyinkin melkein kuin sattuman kautta opiskelemaan sellasta tutkintoa johon kuului pakollisena osana vuosi Englannissa. En ollut koskaan aikasemmin käyny Englannissa, eikä mulla oikeestaan ollut mitään sen kummempaa mielenkiintoa kyseistä maata kohtaan. Olin aiemmin matkustanut Jenkeissä ja mun englannin kielikin oli varmasti melko amerikkalaista. Jos vuosi Englannissa ei olisi ollut pakollinen osa tutkintoa, en usko että olisin lähtenyt Englantiin vaihtoon. Oon aika varma että jos silloin olisin saanut valita vapaasti kohteen ni se olis ollut ehkä Australia, Jenkit, Italia tai Irlanti. Tai mistä sitä tietää, voi olla että en olisi lähtenyt vaihtoon yhtään minnekään! Elelisin varmaan edelleen jossain Espoossa tai Helsingissä autuaan tietämättömänä ulkomaiden mahdollisuuksista ja puhuisin tyylikästä jenkkiä paksulla suomalaisella aksentilla.

Niin siinä kuitenkin kävi että aika nopeasti aloin innostumaan ajatuksesta lähteä Englantiin. Tai no, innostuin tai en, sinne oli lähdettävä jos halusi valmistua! Se mikä teki lähdöstä entistä hauskempaa ja helpompaa, oli se että mukaan lähtisi opiskelukaverit jotka tekivät samaa tutkintoa. Olinkin ensimmäisenä opiskeluvuonna tutustunut kolmeen ihanaan tyttöön ja meistä tuli samantien parhaat ystävät. Oli törkeen upeeta suunnitella vuotta ulkomailla kolmen parhaan ystävän kanssa. Myös käytännönasiat helpottu huomattavasti kun pystyttiin  etsimään kämppää nelistään. Ja aika siisti kämppä löydettiinkin!

 photo 636700b0-1170-4338-a3f8-af30d45d3c4f_zps9e085700.jpg
Läksiäiset oli luonnollisesti mahtipontiset juhlat. Ja ai että me oltiin nuoren ja näpsäkän näkösiä vuonna 2009!

Niin kuin jo ylempänä mainitsin, Englanti ei ollut aiemmin kiinnostanu mua maana sen kummemmin. Mutta eipä menny ku muutama viikko kun olin jo ihan rakastunut siihen aksenttiin ja ylipäätään melkein kaikkeen englantilaiseen. En muista että mulla olis pahemmin tullut mitään kulttuurishokkia missään vaiheessa, eniten ehkä harmitusta aiheutti asunnon kylmyys, mutta muuten kaikki pikkuongelmat oli helppo hoitaa yhdessä kämppisten kanssa. Tänä vuonna en myöskään hankkinut pankkitiliä Englannista, koska elin Suomesta tulevalla opintotuella ja suomalainen tili oli ihan riittävä. Lisäks koska oli opiskelija, niin aika monet käytännönasiat pysty hoitaa yliopiston avulla ja esimerkiksi lääkärille pääs opiskelijahuollon kautta, joten siihenkään liittyen ei tarvinnut kummemmin selvitellä asioita.

Lincoln cathedral

Koska olin ennen Englantiin muuttoa opiskellut jo kaks vuotta englanniks, niin kielenkään kanssa ei tarvinnut stressata. Opiskelu sujui helposti muiden englantilaisten kanssa, enkä kokenu että olisin jääny mitenkään alakynteen kielitaidon takia. Nopeasti alko myös huomaamaan että brittiläiset sanat ja lausuminen alko tarttua entistä paremmin. Oli siistiä huomata kun pysty jo automaattisesti sanomaan chips sen sijaan että olis sanonu french fries, ja 'you alright?' tuli myös aika luonnollisesti kuukauden jälkeen. Koska oltiin kuitenkin melko pohjosessa (Lincoln), niin välillä oli pieniä hankaluuksia ymmärtää taksikuskien tai joidenkin paikallisten puhetta. Mutta koska taksimatkat makso enimmillään 6 puntaa ja kahdella punnallakin pääsi jo pitkälle, niin aika nopeesti siihen taksikuskien puheeseenkin tottu kun sitä kuunteli vähintään kaks kertaa viikossa...

lincoln castle british flag

Siinä vaiheessa kun olin asunut Lincolnissa noin puolisen vuotta niin törmäsin mun nykyiseen poikaystävään. Tää mun ulkosuomalaistumistarina ei kuitenkaan oo niin romanttinen että tämä olisi sen suurin käännekohta. Alettiin kyllä seurustelemaan, mutta mä en silti halunnut vielä jäädä Englantiin, vaikka se olis periaatteessa ollut mahdollista. Kesäkuussa tuli 10 kuukautta Lincolnissa täyteen ja oli aika siirtyä eteenpäin. Ja mä olin päättänyt lähteä Pariisiin työharjotteluun.

britannika bachelors graduation

Vaihtovuosi Englannissa oli kyllä valehtelematta yksi mun elämäni parhaimmista vuosista. Elämä oli niin helppoa ja stressitöntä, tutustuin kymmeniin ellen peräti satoihin uusiin ihmisiin ympäri maailmaa, opiskelu oli helppoa mutta mielenkiintosta ja elämä pikkukaupungissa halpaa kun saippua. Sen vuoden aikana ihastuin myös brittikulttuuriin siinä määrin, että se on varmasti vaikuttanut siihen että mä olen taas täällä. Tosin muutaman mutkan kautta. Niistä lisää seuraavassa osassa, stay tuned...