Miten minusta tuli ulkosuomalainen - Part 2 - Puolikas vuosi Pariisissa

Kuten ykkösosassa jo kerroinkin, niin Englannissa vietetyn vuoden jälkeen muutin Pariisiin. (Kuvat tässä postauksessa ovat vanhoilta Pariisin kotinurkilta. Kävin viime Pariisin reissulla katsomassa miltä entinen asuinalue näyttää näin kahden vuoden jälkeen.)

pariisilainen asuintalo

Pariisiin muuttaminen oli osittain opiskelun syytä, nimittäin tutkinnon suorittamiseen vaadittiin puolen vuoden työharjoittelu. Englannin vaihtovuoden puolivaiheessa tajusin että haluan vielä jatkaa seikkailua, enkä halua palata takaisin Suomeen kesällä. Alkukeväällä 2010 aloinkin sitten miettimään että minne seuraavaksi. Aika nopeasti päätin että tulevan kaupungin on sisällyttävä tuohon maailman kaupunkien pyhään kolminaisuuteen - Lontoo, Pariisi, New York. Lontoo tippui vaihtoehdoista aika nopeasti pois, sillä halusin kokeilla jotain uutta ja erilaista - Lontoo olisi ollut liian helppo ratkaisu. New York jäi myös pikku hiljaa taka-alalle, koska siellä en olisi päässyt oppimaan uutta kieltä. Lopulta kohteeksi valikoitui siis Pariisi, koska halusin kehittää ranskan kielitaitoani ja kohteena se olisi myös varmasti suurempi seikkailu kuin Lontoo tai New York, juuri sen vaikeamman kielen takia.

britannika pariisin kotikadulla
Mun entinen kotikatu

Harjoittelupaikka löytyi päätöksenteon jälkeen yllättävän nopeasti, joten pääsin samantien tutkimaan Pariisin asuntotarjontaa. Päädyin lopulta vuokraamaan kämpän sellaisen vuokravälitysfirman kautta joka välittää myös lyhytaikaisia vuokrakämppiä turisteille ja työmatkalaisille, sillä ajattelin että ne on varmaan tottunu myös ulkomaalaisiin asiakkaisiin. Ja vaikka tätäkin kautta jouduin kertomaan hakemuksessa kaiken mahdollisen vanhempien palkkakuitteja myöten, onnistui asunnon löytäminen suhteellisen helposti. Isomman välitysfirman käyttäminen tuntui myös turvalliselta vaihtoehdolta, sillä maksoin takuun ym. etukäteen, vaikka en missään vaiheessa käynyt katsomassa asuntoa. Näin sen ekan kerran sinä päivänä kun muutin Pariisiin! Pienen studion hinta (700e/kk) tuntui silloin törkeeltä riistolta, mutta nyt näin lontoolaistuneena se ei kuulosta enää ollenkaan pahalta. Ottaen huomioon että siihen sisältyi kaikki laskut ja siivoja!

pariisin kotiovella
Mun entinen kotiovi

Ajatuksena Pariisissa asuminen kuulosti jotenkin romanttiselta, mutta asuinkaupunkina se osasi olla myös ruma, likainen ja ahdas. Toisaalta se oli kyllä hieno fiilis kun käveli töistä kotiin Eiffel-tornia katsellen. Ja rakastin viikonloppuaamuisin tuoreiden croissantien hakemista kotikadun kulmalla sijaitsevasta boulangeriesta. Ja ehkä paras fiilis ikinä oli se kun onnistui vihdoin keskustelemaan pariisilaisen kanssa ranskaksi. Ja hoitamaan asioinnin kaupoissa ja pankeissa ranskaksi ilman että asiakaspalvelija vaihtoi heti englantiin. Muistan sen onnistumisen tunteen kun tilasin ensimmäistä kertaa puhelimella pizzan kotiin. Hassua kuinka niinkin pienet asiat jää mieleen :D

lahikauppa pariisissa
Mun entinen lähikauppa

Mutta alussa se oli kyllä hemmetin rankkaa. Mulla oli tapana aina opetella etukäteen ennen asunnosta poistumista muutama hyödyllinen fraasi ja sana, riippuen siitä mihin olin lähdossä. Jos esimerkiksi tiesin että tarvitsen kaupasta joitain tiettyjä tuotteita, varmistin etukäteen sanakirjasta että muistan niiden nimet varmasti oikein.

boulangerie patisserie
Yksi lähileipomoista - tämä oli se joka oli varmasti auki jos kaksi lähintä olivat kiinni.

kotikadun bistro
Kotikadun bistro

Haasteellisinta Pariisissa oli ehkä kuitenkin yksinäisyys. Ja sitten taas toisaalta se oli myös koko sen ajan paras puoli. Kerrankin jouduin oikeasti tekemään kaiken yksin, pärjäämään kaikissa tilanteissa ihan yksin. Karaisi luonnetta niin sanotusti :D

la fourche metroasema pariisi
Lähin metroasema (jonka vieressä lähimäkki joka tuli myös tutuksi)

Pariisin aikana en tainnut käydä muistaakseni (?) kertaakaan Suomessa. Mutta Lontoossa tuli käytyä muutamaan otteeseen (se mies jonka mainitsin ykkösosassa...) ja Kaliforniaankin pääsin työreissulle mikä oli mukavaa vaihtelua. Vaikka pidinkin Pariisista, niin huomasin sen kuuden kuukauden aikana että Englanti oli enemmän mun juttu. Tosin kuuden kuukauden jälkeen olin enemmän kuin iloinen että sain palata takaisin Suomeen! Yksi parhaimmista asioista ulkomailla asumisessa on mun mielestä se, että oppii näkemään Suomen ihan eri tavalla - saa uusia näkökulmia.

pariisin kotitalo

naapurikatu
Olisin mieluummin asunut tällä naapurikadulla - niillä oli ranskalaiset parvekkeet!

Pariisin jälkeen palasin siis Suomeen viimeistelemään kandin lopputyön. Tässä vaiheessa tulevaisuudensuunnitelmat oli vielä melko auki. Tiesin että haluaisin tehdä maisterintutkinnon, mutta en ollut ihan varma että mistä ja missä. Päädyin lopulta hakemaan sekä Helsinkiin että Lontooseen. Ja pääsin molempiin. Rehellisesti sanottuna en muista kuinka vakavissani mietin Helsinkiä vaihtoehtona, mutta muistelisin että päätös lähteä Lontooseen oli lopulta todella helppo. Olin innoissani King's Collegesta, Lontooseen oli lähdössä muutama hyvä ystäväkin, ja siellä oli vielä se poikaystävä. Loppupeleissä aika helppo ratkaisu siis. Mutta vielä tässäkin vaiheessa ajattelin vain että "nyt lähden vuodeksi Lontooseen". Tavallaan tiesin että sinne olisi ehkä helppo jäädä, mutta en missään vaiheessa muuttanut Lontooseen ajatellen että muutan pysyvästi Lontooseen.

beforeidie liveinlondon from welcometomybucketlist.tumblr.com/

Lähdin sinne opiskelemaan vuodeksi.


Ja täällä mä vielä olen.


Jatketaan tarinaa taas seuraavassa osassa...