Miten minusta tuli ulkosuomalainen - Part 3 - Lontoon suomalainen

Kai se on vihdoinkin aika kirjoittaa tää viimeinen osa. Eli mitä tapahtui Pariisin jälkeen ja miksi en vieläkään muuttanut takaisin Suomeen. Ja niille jotka liittyivät seuraan vasta nyt, tsekatkaa part 1 ja part 2.

Lontooseen muutto lähti siitä että pääsin opiskelemaan King's Collegeen. Hakuvaiheessa olin miettinyt muitakin vaihtoehtoja kuten Helsinkiä ja Bathia (jonne en lopulta edes hakenut), mutta Lontoo oli aika itsestäänselvä valinta. Ehkä osittain myös sen takia että Helsinki olisi tuntunut liian helpolta vaihtoehdolta. Jos kyseessä olis ollu kanditutkinto eikä maisteri, niin olisin kyllä varmaan mieluummin mennyt johonkin pienempään kaupunkiin. Ja jos ylppäri- ja kanditutkinnon paperit olis ollu vielä paremmat niin olisin ihan varmasti hakenut Cambridgeen tai Oxfordiin.

Stockwell tube station britannika

Käytännönasiat hoituikin muuton kannalta erittäin kätevästi, sillä kaksi parasta suomalaista ystävääni olivat myös päättäneet tulla Lontooseen tekemään maisteria ja koska Ade asui jo Lontoossa niin päätettiin nakittaa se etsimään meille kaikille yhteinen kimppakämppä. Voin vaan kuvitella kuinka stressaava homma oli valita asunto kolmelle suomalaiselle tytölle joiden kriteerit saattaa olla hiukan tiukemmat kun mitä Adella olis ollu jos se olis ettiny kämppää vaan itselleen. Pientä kulttuurishokkia me taidettiin alussa kokea kaikki, mutta onneks ne hiiret ja muut eläimet ilmesty kämppään vasta vuoden loppupuolella.

meidan eka lontoon kamppa britannika 25 synttarit

Yritin etsiä jotain kuvia tuolta vanhasta kämpästä ja tämä oli yksi harvoista mitä löysin. Kimppa-asumisessa on todella paljon etuja ja oli ihanaa kun pysty milloin vain puhua frendeille ihan livenä. Ade saatto ehkä joskus kaivata miespuolista seuraa (sen voi varmaan myös nähdä tosta ilmeestä yllä olevassa kuvassa kun juhlittiin tyttöjen kanssa mun synttäreitä). 

valmistujaiset kings college lontoo

Opiskelu Kingsissä oli työmäärältään hullun rankkaa, mutta niin sen toisaalta pitää olla jos haluaa maisterin yhdessä vuodessa. Ja kyllä mä sen mieluummin noin tein, hassua ajatella että jos olisin valinnut Helsingin niin olisin vasta nyt valmistumassa!

city of london vaakuna
valmistujaiset kings
Ulkosuomalainen Lontoossa

Alkuvuodesta 2012 mulla ei ollut minkäänlaisia suunnitelmia sen suhteen että mitä tehdä kun maisteri on paketissa. En tiennyt minkälaista duunia haluaisin tehdä, enkä ollut varma missä maassa haluaisin asua. Aika usein mua ärsytti monet asiat Lontoossa ja oli sellanen fiilis että mä niin lähden takas Suomeen ku opinnot on ohi. Mutta sit taas usein pyöri mielessä se ajatus että kun tänne on kerran tullut ni kannattaa ottaa siitä kaikki hyöty irti. Nyt kun mä yritän muistella mitä mä ajattelin puoltoista vuotta sitten, niin oon aika varma että mä en koskaan ehtinyt aktiivisesti suunnitella sitä mitä tapahtuu kun valmistun. Kaikki tapahtu lopulta aika sattumalta. Joulun jälkeen aloin pitää silmiä auki työilmotusten osalta, mutta en kohdistanut selailua mihinkään tiettyyn maahan tai tietynlaisiin työpaikkoihin. Tiesin kuitenkin samalla että jos haluan että mulla on duunipaikka syyskuussa ni siihen pitää hakea alkuvuodesta eikä elokuussa. Sitten mun silmiin osuikin mun nykyisen työpaikan ilmotus. En ollut ikinä kuullutkaan vastaavasta roolista ja koko homma oli mulle ihan uutta (vaikkakin opintoja vastaavaa), mutta mielenkiintonen firma, haastavat tehtävät ja mahdollisuus matkustaa Pohjoismaihin sai mut lähettämään hakemuksen. Ja sen jälkeen kaikki tapahtuikin hujauksessa. Soitto ja pyyntö ekaan haastatteluun tuli seuraavana päivänä, ekan haastattelun jälkeen taas alle 24 tuntia ja kutsu toiselle kierrokselle ja sieltä taas samantien kutsu viimeseen haastatteluun. Ennen kuin olin edes ehtinyt asiaa sen kummemmin miettiä, mulla oli vakituinen työpaikka Lontoossa. Siinä vaiheessa kun luin mun eläkeiästä työsopimusta allekirjottaessa, tajusin että mulla ei ehkä olekaan mikään kiire lähteä Lontoosta. Tai siis ainakaan mikään käytännön syy ei ajaisi mua takaisin Suomeen.

shoreditch asema
what covered usain bolt in shoreditch

Tällä hetkellä mä oon aika hyvin oppinu elämään hetkessä. Vielä puolisen vuotta sitten taistelin jäätävässä identiteettikriisissä mun ulkosuomalaisuuden kanssa ja olin sitä mieltä että se ei oo mun juttu. Nyt mä ajattelen että mun ei edes tarvi tietää missä mä oon kahden vuoden päästä. Samalla mua ei pelota ajatus siitä että mä olisin Lontoossa vielä montakin vuotta. Täällä on kuitenkin snadisti mielenkiintosemmat työmahdollisuudet ja mä rakastan englannin kieltä. En tiedä kuinka pitkään pystyisin olla puhumatta englantia. Ja kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, Lontoo on upea kaupunki ja oon iloinen että voin kutsua sitä kodikseni ja oikeasti tarkoittaa sitä. Niin ja tällä hetkellä lontoolaisuutta on takana aika tarkalleen tasan kaksi vuotta.

Tiivistettynä, päädyin ulkosuomalaiseksi jossain määrin sattumalta ilman sen kummempaa suunnittelua. Toisaalta, mun tapa pyrkiä löytämään haasteita ja rakkaus kieliin johti ehkä siihen että tää kaikki ei oo kuitenkaan ihan puhdasta sattumaa. Menin flown mukana ja niin aion mennä jatkossakin.