Punttausta Cambridgessa

Nyt tuli kyllä löydettyä ehkä äidinkiellellisesti upein otsikko pitkään aikaan. Miten noita suomen kielen päätteitä olis oikein tarkoitus käyttää ulkomaalaisten sanojen kanssa?!

Ja punttaus on mun käännös sanalle punting.

Vielä kaks kuukautta sitten mä en ollut ikinä törmännnyt kyseiseen sanaan millään kielellä. Sitten kuulin amerikkalaisen kollegani käyneen sauvomassa Cambridgessa ja mietin päässäni mitä erilaisempia harrasteita joita kaksi amerikkalaista turistia voisivat suorittaa historiallisessä yliopistokaupungissa - jotain mikä vaati hiukan voimaa ja oli erittäin vaikeaa ensikertalaiselle, mutta kuka tahansa pääsi tekemään sitä ilman aikaisempaa kokemusta. Hetken aikaa tarinaa kuunneltuani sain yhdistettyä kanaalin ja veneen ja tikun ja ymmärsin mistä on kyse. Punttauksesta.

Britannika Cambridge 031

Britannika Cambridge punting

Britannika Cambridge 057

Britannika Cambridge 040

Me ei lähdetty ottamaan riskiä parisuhderiitaan yksin omalla veneellä vaan hypättiin mieluummin kokeneen Cambridge-oppaan kyytiin. Olin kyllä erittäin tyytyväinen tähän päätökseen. Ne oman veneen vuokranneet turistit näytti sen verran tuskastuneilta että uskon nautinnon olleen minimimissä, varsinkin kun helleasteitakin oli tuona harvinaisena bank holiday maanantaina enemmän kun kukaan oli osannut odottaa.

Mietin myös heti nämä veneet nähdessäni että tippuukohan kukaan turistipunttaaja koskaan veteen. Ei mennyt kun pari minuuttia ja kuulin molskahduksen ja kääntyessäni näin nuoren tyttösen kampeavan itseään litimärkänä takaisin veneeseen. Sillä meni muuten hyvä tovi ennen kun se pääsi takas vaikka molemmat sen kavereista repi sitä ylös ja ne veneen reunat on suhteellisen matalalla.

Mielenkiintoista oli myös se että siellä vuokrattiin punttiveneiden (musta olis pitäny tulla kielenkääntäjä bisnesnaisen sijaan!) lisäksi tavallisia soutuveneitä ja kanootteja, ja niiden vuokraajat pakotettiin pitämään pelastusliivejä. Punttaajat jotka joutuu seisomaan veneen reunalla ei kuitenkaan pitänyt liivejä. Se ei ilmeisesti sovi punttauksen imagoon.

Sinänsä kyllä ihan ymmärretävää. Miltäköhän näyttäisi venetsialainen gondolieeri kirkkaan oransseissa Helly Hansenin pelastusliiveissä?

Britannika Cambridge 059

Villivinkkivitonen. Vois olla aika kiva treffikohde toi Cambridge. Ei mee junallakaan ku noin tunti Lontoosta. Tosin kannattaa olla varma että osaa puntata jos aikoo viedä treffiseuran romanttiselle veneajelulle.

Britannika Cambridge 055

Britannika Cambridge 048

Britannika Cambridge 046

Meidän punttaaja kerto että vikan vuoden opiskelijat oli joskus järjestäny pienen jekun ekan vuoden opiskelijoilla ja laittanu palohälytyksen päälle ja ohjannut kaikki tosta kuvassa näkyvästä "hätäuloskäynnistä" suoraan kanaaliin. Aika hyvä källi. Toi uloskäynti sijaitsi siis opiskelijoiden asuntolassa ja tämä palohälytys tapahtui luonnollisesti yöllä. Jos koko tarina nyt siis edes oli totta... :D

Britannika Cambridge 008

Jotain lapsineroja kadunkulmassa.

Britannika Cambridge 013

Britannika Cambridge 012

Tunnustan. Välillä kaipaan todella paljon opiskelijaelämää. Tekisi melkein mieli aloittaa kokonainen tutkinto alusta ihan vaan jotta pääsis johonkin ihanaan harrypottermaiseen ympäristöön haahuilemaan.

Ja rakastan luentoja. Varsinkin jos ne pidetään vanhanaikasessa auditoriossa. Ergonomisesti epämukavaa, mutta ah, niin tunnelmallista. Ja se oivaltamisen ilo kun monimutkainen teoria loksahtaa paikoilleen jossain aivojen perukoilla.

Ja se aikataulujen vapaus. Kukaan ei pakottais heräämään joka aamu kello kuudelta.

Kävelisin mukulakivikaduilla keskellä päivää kirjapino kainalossa ja kahvi kädessä (soijalatte ilman sokeria pahvimukissa). Muhkea kaulaliina rennosti päälle heitettynä, paksusankaiset kehykset älykkyyttä tuomassa ja hiukset sotkuisella nutturalla. Olisin niin ajatuksissani Foucaltin postmoderneja teorioita pohtiessani että liukastuisin oranssiin vaahteranlehteen sileäksi kuluneilla Converse-tossuillani ja kaataisin osan kahvista viininpunaiselle neuleelleni. (Tai ehkä se olisi yliopiston logolla varustettu huppari. Sellanen jossa on mun nimi selässä. Olin saanut sen viime viikolla liityttyäni yliopiston hevospoolojoukkoeeseen, as you do). Mutta kahvitahralla ei olisi mitään merkitystä sillä olisin matkalla kirjastoon. (Siihen jonka lukusalissa on katto korkeammalla kun kirkossa ja mahonkipöydillä virheälasiset lukulamput ja edellisen opiskelijan unohtama englanti-latina-englanti sanakirja.) Pyörisin luultavasti kirjahyllyjen välissä ja nappaisin mukaan juuri ne kuusi omalle alalleni kaikkein irrelevanteinta teosta ihan vain siirtääkseni ajatusta kolmen tuhannen sanan esseestä hamaan tulevaisuuteen. Tai siis deadlinea edeltävään yöhön ehkä...

Ooops, sori, katosin omaan mielikuvitusmaailmaani!

Ehkä mun pitäis sittenkin tehdä PhD. Jos pääsen Oxfordiin tai Harvardiin. Tai Cambridgeen.