Alkuviikon angstailua ...ja stressittömyyden autuutta

Fuming kuvailisi hyvin sitä mielentilaa mihin mä eilen ajauduin juteltuani pidemmän tovin puhelimessa vuokraisäntäni kanssa, joka soitti kesken mun työpäivän kertoakseen että hän voi ystävällisesti maksaa puolet niistä kuluista mitä koituu kun asunto maalataan kun me muutetaan sieltä pois. Excuse me!? Mä vähän pelkäsin että näin tulee käymään kun vuosi sitten tähän asuntoon muutettuani soitin samaiselle vuokraisännälle kertoakseni että täällä on seinissä jälkiä, ja pyysin vuokraisännän sähköpostia jotta voisin lähettää sille kuvat niistä seinistä etten sitten poismuuttaessani joudu edellisen vuokralaisen jälkiä korvaamaan. Jotenkin se silloin onnistui olla antamatta sähköpostiaan, enkä sitä koskaan myöhemminkään saanut vaikka yritin sen perään kysellä. Nyt tiedän miksi. Hän ei tietenkään enää muista että olen soittanut ja ilmoittanut ongelmista.

Thank god lähetin sähköpostin vuosi sitten vuokranvälittäjälle ja kerroin noista jäljistä seinissä. Joku todiste siis. Ja lisäksi, täällä kämpässä ei koskaan tehty mitään check out /check in -tarkastusta, eikä inventaariolistaa ole (jonka perään kyllä kyselin useampaan otteeseen). Eli periaatteessa meidän depositista ei voi ottaa penniäkään, koska mitään perustetta sille ei pystytä todistamaan. Eikä mulle se raha tässä oo edes pääasia. Mua vaan ärsyttää ihan suunnattomasti se että asioita ei hoideta kunnolla ja sitten kehdataan ihan pokkana vaatia rahaa epärehellisin perustein. Huoh. Onneks yks viereinen neukkari oli tyhjänä ni ei tarvinnu käydä tota puhelintaistelua avokonttorissa. Viihdettä muiden maanantaihin, se tästä olis vielä puuttunut.

Samanaikaisesti mulla on joku miljoona muuta käytännönasiaa hoidettavana, ja kaikesta on tietenkin tehty äärimmäisen hankalaa sillä että kaikki asiat ja puhelut tulee hoitaa juuri silloin kun pitäis olla töissä. En edes lähde yksityiskohtiin. Onnistuin myös myymään meidän nykyisen sängyn niin että se tullaan hakemaan viisi päivää ennen kuin me muutetaan. Fiksu veto multa, sohvallahan on ihan kiva nukkua. Halusin vaan olla varma että pääsen siitä sängystä eroon. Varsinkin kun toi muuttokin osuu kätevästi niin että meidän nykyinen soppari loppuu keskiviikkona ja uuteen kämppään pääsen perjantaina. Olen siis asunnoton kaksi yötä. Ei siinä sinänsä mitään, mulle on tarjottu jo useampi yöpaikkoja, mutta nää tarjoukset ei oo ainakaan toistaseks vielä sisältäny yösijaa myös mun sohvalle ja astioille ja vaatteille ja...

Mutta tän postauksen tarkotus ei ollut levittää negatiivisia viboja, tän pointti on itseasiassa todella positiivinen. Mulla on nimittäin hyvä fiilis, koska mua ei stressaa ollenkaan. Ja sitten mä tajusin - mä oon ehkä ihan oikeesti oppinu olemaan stressaamatta. Paljon työtä stressaamattomuuden oppiminen on kyllä vaatinut ja hetkittäin on stressi joskus noussu niin korkealle tasolle että se vaikutti jo fyysisesti. Mutta ei enää. 

Mua on auttanu tässä stressaamattomuuden valaistumisessa se että pakotan itseni ymmärtämään että stressaaminen ei auta. Kuulostaa typerältä ja itsestäänselvältä, mutta joskus on vaan pakotettava itsensä tajuamaan se. Toinen käytännöntapa mikä on auttanu, on asioiden listaaminen. Kirjotan hoidettavat asiat heti ylös ja hoidan ne yks kerrallaan. Jos joku asia alkaa näyttää ylitsepääsemättömän vaikealta hoitaa, niin tiputan sen surutta listalta. (Ihan kaikkien asioiden kohdalla se ei tietenkään onnistu hahah.) Stressin syitä on tietty monia, joten kaikille ei samat keinot toimi, mutta omalla kohdalla se on yleensä johtunut yksinkertaisesti vaan siitä että haluaa saada paljon aikaseks, eikä halua mennä sieltä mistä aita on matalin. Jos vaihtoehtona ei oo muutto paratiisisaarelle kookostenpoimijaks tai pako Pohjoiseen hiihtopummiksi, niin ei siinä auta muu kun jatkaa samaan malliin, mutta tiputtaa stressi yhtälöstä. Easier said than done, but I'm on it.

happinessreminders

Joskus pienemmätkin asiat piristää, joten mulla on työpöydällä hoptimisti. Ja meidän tiimillä on herkkunurkka josta voi aina silloin tällöin hakea vaikkapa ruotsalaisia autokarkkeja.