Kämpästä kolmanteentoista

Olin tänään niin innoissani kun tajusin että pystyn lähtemään töistä ajallaan ja voin vihdoinkin tulla bloginkin puolelle fiilailemaan uuttaa kämppää! Noh, kyllähän mä lähdin sieltä töistä tasan kello 18.00, mutta sitten tajusin että mä en oo vieläkään hankkinu mun frendille synttärilahjaa. Ei siinä ollu muuta mahdollisuutta ku lähteä shoppailemaan, vähän liian usein jääny lahjaostokset viime tippaan ja ne tilanteet ei koskaan pääty hyvin...

Pääsin lopulta yllättävän nopeasti kotiin, mutta sitten tajusin että oon syöny jo kolme päivää putkeen pikaruokaa joten pakkohan se oli sitten pyöräyttää lihamureke ennen läppärin avaamista. Suunnitelmat aikaisesta nukkumaanmenosta ja täten aikaisesta työpäivän aloituksesta meni sitten siinä, koska enhän mä malttanut olla poissa blogista...

Ja kun tänne asti kerta vaivaiduin, niin saanko paljastaa että löydettiin ihan huippukämppä! Kuten jo aiemmin vihjailin, meillä muuttuu asumisjärjestelyt aika radikaalisti - Ade muuttaa vanhempiensa luokse ja mä muutan mun frendin kanssa yhteiseen kimppakämppään. Mä tykkään itseasiassa todella paljon siitä että asiat ja asunnot muuttuu tarpeeks usein, en osaa ihan vielä jämähtää yhteen paikkaan. Saa nähdä mitä mieltä oon tästä parin vuoden päästä kun muutan asuntoon numero kakskymmentä...

Mutta tämä asunto on vasta numero kolmetoista. Tiedän tarkan järjestysnumeron koska muistan kirjoittaneeni täällä numerosta kymmenen. Asunnon etsintään meni tällä kertaa melko sama määrä aikaa kuin viime vuonnakin, mutta nyt kävin vain kolmessa asuntonäytössä. Vuoden takaisen asuntohaun aikana näin ainakin kymmenen kämppää. Sitä tietty helpotti huomattavasti se että olin silloin vielä opiskelija, nyt oli pienen tuskan takana saada edes yksi näyttö kun jotkut vuokrafirmat ei suostunu näyttää asuntoja enää kuuden jälkeen. Anteeks vaan mutta kuinka moni Lontoossa töitä tekevä ihminen ehtii asuntonäyttöön toiselle puolelle kaupunkia puoli kuudeksi!?

Jaksoin kuitenkin sinnikkäästi seurailla asuntoilmotuksia vähintään kaks kertaa päivässä, ja sieltähän se meidänkin helmi lopulta löytyi perjantai-iltana zooplasta. Oltiin onnekkaita sen suhteen että välitysfirma oli kiinni koko viikonlopun, joten kun Anna (mun tuleva kämppis) vihdoin saapui viikonlopun aikana Lontooseen niin sekin ehti sopivasti näyttöön maanantaina. Nimittäin jos näyttöjä olisi pidetty jo lauantaina ni mun olis varmaan yksin pitäny tehdä päätös tarjouksesta ja ottaa se riski että Anna ei olis siitä tykännytkään. Tämä sen takia että tajusin heti että ko. asunto on sijaintiinsa ja laatuunsa nähden selkeästi paljon halvempi kuin muut vastaavat ja sellaset kämpät menee Lontoossa päivässä. Niin meni tämäkin. Meille!

Tältä se nyt sitten näyttää:
uusasuntopohja

Mä en osannu päättää kumman huoneen haluaisin, joten heitin valintapäätöksen Annalle, pian selvinnee kumpi on kumman! Tää on muuten nyt neljäs kerta kun asun kaverin kanssa ja mun kokemuksen perusteella yks harvoista negatiivisista asioista kämppiselämässä on se tilanne kun kämppis on vallottanut kylpyhuoneen just sillä hetkellä kun haluais itse mennä suihkuun. Mun yks parhaimpia kämppiskokemuksia oli aikoinaan asunnon jakaminen kolmen parhaan ystävän kanssa ja silloin me onnistuttiin jakamaan yks suihku niin että joka ilta suunniteltiin etukäteen aamusuihkuvuorot sen mukaan kenellä on ekana luento (tai pisimmät hiukset). No eipä tulla tähän ongelmaan törmäämään tässä kimppakämpässä :D

Tähän loppuun voin paljastaa että mä itseasiassa tykkään kämpän etsimisestä. Varsinkin pohjapiirrosten tutkimisesta. Rakastan pohjapiirustuksia! Ja yks mun lempiohjelmista Englannissa on ihan oikeesti ja valehtelematta Location, Location, Location. Ja Relocation, Relocation. Ja Phil Spencer: Secret Agent. Ja Sarah Beeny's Double Your House for Half the Money. Ja tietenkin KiinteistöKaisa!!! Nyt tajusin että tänään tais tulla uus jakso. Thank god se näkyy ruutu.fi:stä myös ulkomailla :P



Onko kukaan muu koukussa asunto-ohjelmiin...? Ja eikös ookin kiva toi meidän uus kämppä!?