Jouluasu II - Pikkumusta pikkujouluihin (ja pohdintaa bloggaamisesta...)

Unohtamatta blogini alkuperää ja niitä oikeasti juuri mulle olennaisia aiheita (tai ehkä pikemmin aiheettomuutta ja punaisen langan puutteellisuutta), olen tän vuoden aikana alkanu säännöllisen epäsäännöllisesti lisäämään mulle tyypillisten postausten väleihin asupostauksia. Siinä ei sinänsä ole mitään outoa, sillä  itsekin luen lifestyle- ja muotiblogeja. Sehän on vain loogista kirjoittaa sellaista blogia mitä itsekin tykkäisi lukea, right? Tässä tapauksessa se tarkoittaa siis blogia jonka aiheena on matkustaminen (tai siitä haaveilu), ulkosuomalaisuus, muoti, arki, sisustaminen, duuni, ruoka... Mutta ei ruoanlaitto! Aikoinaan tietenkin myös opiskelu, mutta ei taida olla yllättävää että valmistumisen jälkeen se aihe on kokenut luonnollisen kuoleman. Mielipiteitä yliopistoista, koulutusjärjestelmästä ja opiskelijoiden elämäntyylistä olisi kyllä riittävästi vaikka muille jakaa (nimenomaan lol)...

pikkujoulumekko 028

Yksi syy siihen minkä takia tätä blogia ei kanna enää pelkkä ulkosuomalaisuus  on että ulkomailla asuminen on mulle nykypäivänä jo niin arkista, että en osaa löytää siitä niitä pointteja ja fiiliksiä mitkä alkuaikoina on varmasti ollut kaiken tän satunnaisen kirjottelun ytimessä. Jokainen on jo kuullut englantilaisista hometaloista ja brittimiesten kohteliaisuudesta, mutta lisäksi ne muut vähän huomaamattomammat kulttuurierot on siinä määrin osa mun jokapäiväistä elämää että en välttämättä edes huomaa niitä. Ehkä se idea tuleekin olla enemmän juuri siinä perusarjen kuvailussa josta Englannin ulkopuolella asuvat lukijat osaavat sitten itse löytää ne englantilaisuuden erikoispiirteet?

nine west heels 005

Minkä takia mä edes lähdin tällasta pohtimaan? Tunnustan, mua ehkä jopa vähän nolotti että olen taas postaamassa vaatteista. Jostain syystä mulle tulee hirveä tarve puolustella asukuvia - eihän maisteristutkinnon omaava työssäkäyvä aikuinen voi tosissaan viettää vapaa-aikaansa itseään kuvaillen. Sitten taas heräsin mun logiikan puutteellisuuteen - miksi hemmetissä mä en ikinä ajattele noin kun luen muiden blogeja? Mua ei häiritse ollenkaan jos joku muu aikuinen työssäkäyvä ihminen tekee samaa enkä hetkeäkään ajattele että "onpas tollo kun kertoi kaikille että on pukeutunut Hennesin hameeseen". Tän mun ajattelutavan on pakko johtua nimenomaan siitä että mun blogi lähti liikkeelle jostain ihan muusta ja nyt se kokee kasvukipuja. Olenko mä ainoa joka on törmännyt tällaiseen? Onko muita joilla blogi on ajansaatossa muuttunut ja joidenkin asioiden lisääminen perinteisten postausaiheiden rinnalle on tuntunut petokselta alkuperäistä blogia kohtaan? Tosin ei kai tässä vielä ihan kriisissä olla. Se kriisi on käsillä sinä päivänä kun mun blogista löytyy ruokaohjeita...!

pikkujoulumekko 031

Tästä tämä vuodatus siis lähti. Pikkujoulumekko. Tai toimistomekko. Meillä on ensi viikolla firman pikkujoulut ja tajusin vasta eilen että sinne pitäisi varmaan hankkia jotain astettaa fiinimpää asustetta. Pippalot kun järjestetään erään erittäin hienon hotellin ballroomissa ja viiden ruokalajin menyytä säestää runsaan punaviinitarjoilun lisäksi livebändi.

pikkujoulumekko 061

Tämän täydellisen pikkumustan löydettyäni muistin kuitenkin että juhlan pukukoodi on black tie. Googlailun jälkeen tulin siihen tulokseen että sehän sallisi myös periaatteessa pitkän iltapuvun. Täytyy kyllä ensin tiedustella kollegoiden pukeutumissuunnitelmia, en todellakaan halua kävellä sinne yksin kuin joku punaisenmatonprinsessa dimangileningissään jos kaikilla muilla on cocktailmekko. Käytännöllisyyttäkin pitää ajatella - ainakin viime vuonna kävi ilmi että näissä bileissä on enemmän kuin sallittua viettää suurin osa ajasta tanssilattialla.

pikkujoulumekko 040
Mekko: Mango // Kengät: Nine West

Njaa, hkä tää on sitten kuitenkin vähän kasuaalimpi pikkujoulumekko? Mutta kengissä olis ainakin blingblingiä!

Tässä tätä kirjotellessa soi äsken ovikello. Sitä sattuu harvemmin täällä metsikössä missä mun vanhemmat asuu, joten säpsähdin melko sähäkästi siihen ääneen. Ensimmäisenä tuli mieleen että onkohan se koira taas karannu ja joku on nyt palauttamassa sitä. Mutta ei, siellä oli sellanen metrin mittanen skidi joka myi Lucia-pinssejä. Se nassikka oli niin sulonen että en osannut sanoa ei tai edes kysyä mihin tarkoitukseen se raha lopulta menee. Ehkä tuin jotain hyväntekeväisyyttä ja voin nyt loppuillan myhäillä tyytyväisenä jalouttani. Toivottavasti se söpö heijastimiin kääritty vaahtosammutin saa hyvät provikat.