Maanantai

Maanantai tuntuu entistä pahemmalta jos sitä on edeltänyt pitkä viikonloppu. Varsinkin jos sitä on edeltänyt pitkä viikonloppu toisessa maassa. Ensimmäinen ajatus kun Lumia tänä aamuna alkoi päräyttelemään herätysmelodioitaan oli että purisin mieluummin pikkusormeni irti kun nousisin ylös ja lähtisin töihin. Aamuherätykset ei vaan todellakaan ole mun juttu. Kuinka täydellistä olisikaan jos mulla olisi aamupalvelija. Se olis sellanen pehmeä-ääninen ihminen joka jokaisena aamuna laittais kahvin porisemaan ja aamupalan valmiiksi ja sitten se vaikka laulelis jotain kivoja biisejä keittiössä ja mä heräisin viimeistään siihen kun mulle tuotais se kahvi ja kaurapuuro sänkyyn. Se laittais myös joka aamu mulle täydellisen asukokonaisuuden valmiiks jotta mun ei täytyisi tuskailla sen suhteen mitä laitan päälle ja joka aamu kuitenkin päätyä suoriin housuihin ja lökähtäneeseen neulepaitaan.

Harmi että mun kämppis Annakin on yhtä aamu-uninen kun minä. Se tuskin siis suostuis tohon rooliin. Avoliitossa eläminen oli tän osalta myös ihan yhtä tyhjän kanssa. Joka aamu jouduin heräämään ja katsomaan katkeran kateellisena kun Ade vetää sikeitä siihen asti kunnes mä poistun kämpästä. Onneks mä tiedän että sen jälkeen kun oon talsinut ton mailin mittasen matkan toimistolle ja istahdan koneen ääreen kahvin kanssa niin kaikki oon taas yhtäkkiä ihan mukavaa. Ei mua koskaan harmita olla töissä kun siellä oon, mutta jostain ihmeen syystä aamut ja se ajatus kotoa poistumisesta on jotenkin hirveen rankkoja.

Tää teksti on nyt tällanen maanantaimasennuksen vuodatus ilman mitään olennaista asiaa ja nyt kun kerran aloitin niin kerrotakoon vielä samaan konkurssiin että tilasin kaksi mekkoa torstain pikkujouluihin ja molemmat oli väärän kokosia! Siinä sitä manaillessa tajusin myös että unohdin juhlakorkokengät Suomeen. Eli nyt mulla on kaks iltaa aikaa hankkia uusi mekko ja uudet kengät. Toinen vaihtoehto on että suoritan jonkinlaisen pikalihotuskuurin. Mutta ongelma on että mulla ei oo aikaa syödä kahta päivää putkeen.

karkkipurkki ja kukka

Vaikka päivä on pimeä niin onneks meidän kämppä on valoisa. Nyt kun Annakin lähti just Australiaan niin voisin ehkä käydä karkkivarkaissa ja piristää itseäni tyhjentämällä koko suklaakulhon. Tai no ehkä pelkästään noi Fazermintit. Laktoosi-intolerantikon päivää tuskin pelastaa purkillinen maitosuklaakonvehteja.

tuoksukynttila

Jos en suklaata, niin ainakin voin edes fiilistellä mun uutta tuoksukynttilää. Kysyin tätä ostaessa Adelta että mikä hitto on frankincense ja myrrh, mutta se ei valitettavasti tiennyt muuta kuin että ne oli ehkä jotain mitä tietäjät antoi Jeesukselle synttärilahjaksi. Haisen siis huomenna Jeesus-vauvalta. Sopii joulukuuhun.

jotain 041

Maanantain asu. Mikään ei oo mukavempaa kuin kollarit ja huppari työpäivän jälkeen. Mukavuuspukeutumisesta tulikin mieleen yks muisto lapsuudesta. Kun mä ja mun sisko oltiin pieniä niin mulla oli tapana tehdä mun siskosta sumopainija pukemalla se sellasen jumpin-tyyliseen haalariin ja täyttää se tyynyillä. Se mielikuva saa mut edelleen naureskelemaan itsekseni. Pikkusisko oli luonnollisesti silloin niin pieni että sillä ei ollut valinnanvaraa. Voi raukkaa. En yhtään ihmettele että se ei aina tykkää musta.

Tuota muistikuvaa ajattelinkin käyttää tämänpäiväisessä tarinassani. Otan nimittäin osaa Marikan kanditutkimusta varten tekemään positive psychology kyselyyn. Katellaan viikon päästä onko maanantain postaus vähän positiviisempi hahah!