Hattupää Hampsteadissa

Oon koko tän vuoden odottanut että saisin jonkun hullun inspiraation upeista tavoitteista joista voisin tehdä tyylikkään vuodenaloituspostauksen. Ja sitten kun tajusin että en keksi mitään, tajusin samalla perimmäisen syyn sille minkä takia mun syysmasennus on jatkunut vaikka syksy on jo ohi. Mä en ole löytänyt mun seuraavia tavoitteita. Hetkessä eläminen on hieno ajatus johon myös mäkin uskon, mutta pidemmän päälle jokainen tarvii jotain mitä odottaa ja jotain minkä eteen tehdä töitä - tavoitteita. Tai no ei jokainen, mutta mä ainakin. Turhauttavinta ei ole se että ei onnistu saavuttamaan jotain, vaan se että ei oikein tiedä mitä haluaisi saavuttaa. En siis nyt välttämättä tarkoita että tavoitteen pitäisi olla tasoa "voitan seuraavat presidentinvaalit", mutta edes "rantakuntoon 2015" olis jotain minkä eteen vois tehdä konkreettisesti töitä.

Sillä aikaa kun odottelen ideoita uusista tavoitteista, voin onneksi parhaani mukaan nauttia arjesta ja niistä pienimmistä tavoitteista, kuten esimerkiksi "löydä kiva hattu sadepäivien suojaksi".

hampstead hattu 059

Sekin tavoite on nyt tosin saavutettu.

aamupalalla kolibritaulun kanssa

No niin, nyt kun oon avautunut niinkin syvällisesti kuin julkisessa blogissa voi edes avautua, voin siirtyä jutustelemaan aamupalasta ja Lontoon Hampsteadista. Molemmat asioita joista pidän paljon. Tänään kävin siis ystävän luona aamupalalla Hampsteadissa. Kolmas asia josta pidän paljon - ystävät.

hampstead hattu 038
hampstead hattu 036
hampstead hattu 029

Siitä en tosin pidä niin paljon että asunnon hinta tuollaisessa kivassa hampsteadiläisessä talossa on kahdeksan miljoonaa puntaa. Siis yhden asunnon, ei koko talon.

takassa

Vaikka mun ystävät ei (vielä) asu miljoonien puntien asunnoissa niin sitäkin siistimpää on että ne asuu taloissa joiden rappukäytävistä löytyy tällaisia satunnaisia takkasyvennyksiä.

hampstead hattu 051
hampstead hattu 044

Ei mulla muuta. Mä lähden nyt tavoittelemaan tavoitteita, tavoitteena löytää tavoite tavoitettavaksi. Moi moi.