Kenkäaddikti Camdenissa

Kenkäaddiktius ja Camden eivät liity mitenkään toisiinsa, mutta ne löytyvät molemmat otsikosta sillä eilen kun tapasin Liisan Camdenissa minulla oli päällä kengät jotka kertovat totuuden kenkäaddiktiostani jonka aion nyt tässä samalla paljastaa.

camden town 001

Mun suhde kenkiin ei sinänsä ole ongelmallinen, monella naisella on varmasti enemmän kenkiä kun mulla. Addiktiokseni kutsun sitä sen takia, että suhteessa mun muihin ostoksiin, mun korkeakorkoisten kenkien hankintamäärä on... ...noh, korkea. Onneksi nykypäivänä kaikki töihin liittyvä materiaali on elektronista, jotta mun duunipöydän laatikostot voi sisältää pääosin kenkiä. Ja onneksi mulla on kämppis joka ymmärtää kenkien päälle ja jonka rinnalla mun kenkäkokoelma näyttää erittäin kohtuulliselta.

camden town 023

Siellä ne pilkottaa, mun uusin Kurt Geigerin pari joita himoitsin lentokentällä jo silloin kun niiden hinta oli pöyristyttävän korkea. Se myyjä yritti perustella mulle sitä hintaa sillä että ne on kuulemma tehty Pradan tehtaalla samasta nahasta ku Pradan kengät. Mun reaktio tähän olis että miks helvetissä ne Pradan kengät ei sit oo halvempia, mutta mä en toisaalta tiedä mitään muotimaailmasta joten en edes ala puhumaan siitä. Noh, onneks ne siis tajus että ne ei saa niitä kenkiä myytyä Pradan hinnoilla ja laitto niihin mojovan alennuksen jotta mäkin kehtasin hankkia ne omakseni. Syy minkä takia koin tän hankinnan ongelmalliseks oli kuitenkin se että menin ostamaan matalapohjaisia polvenkorkuisia saappaita ja päädyin juoksemaan portille (olin siis siellä lentokentällä) nilkkureilla joissa oli liian korkea korko. No näitä sattuu. 

camden town 037

Oon tänään ilmeisesti sen verran pinnallisella puheaihetuulella että voin samaan syssyyn kertoa että ennen Camdenia kävin myös kampaajalla ja nyt voin taas jatkaa stereotypioiden pönkitystä antamalla brittien olettaa että kaikki pohjoismaalaiset on blondeja. Mun luottokampaajakin on tottakai suomalainen ihan vaan sen takia että peiteoperaatio ei paljastu muunmaalaisille. Ylläolevasta kuvasta näkee siis "uudet" hiukset mutta valitettavasti siinä ei näy vielä tuloksia mun toisesta tämänviikkoisesta peittelyoperaatiosta. Kävin nimittäin kasvohoidossa jos se auttais tähän aikuisiän teinifinninaamaongelmaan. Se kosmetologi teki mulle sitten sen jonkun kasvojenkartoitusjutun, ja kertoi asiantuntevana että "joo saanko arvata, olet 27-vuotias?". Äääää nooouu, en! Olen 26! Taisinkin puhua jossain postauksessa siitä että Lontoo vanhentaa fyysisesti. Se on nyt todistettu. Oon asunut täällä 2,5 vuotta ja mun naama on vanhentunu 3,5 vuodella. Ja mä en edes ota aurinkoa, juon todella harvoin alkoholia, enkä polta tupakkaa. Jos noi lisättäis pakkaan niin tossa ylemmässä kuvassa teitä tuijottais nyt varmaan yli kolmekymppisen naisen naama. Toisaalta, ehkä se on mun uran kannalta parempi että näytän vanhemmalta koska ikä tuo kokemusta, right?

camden town 080
camden
kanaalin varrella

Mitäs muita kuulumisia tältä viikolta. Alko ihan lepposasti ja päätty 13 tunnin työpäivään. Onneks olin alkuviikosta saanu hoidettua asioita kuten vietyä kauluspaidat pesulaan ja yhden liian ison kauluspaidan sain jopa vihdoin vietyä kavennettavaks. Mutta sitten tietenkin se viimeisen päivän pituus johti siihen että en koskaan saanut haettua noita paitoja takasin. Jos en maanantaina ehdi hakemaan niitä niin pitää varmaan tiistaina taas tehdä hätävaatehankintoja lentokentältä. Kiveäkin kiinnostaa. Tällasta tää mun arkielämä hei on, vaatteiden pesusuunnittelua. No mutta onneks Anna on taas kotona ni ei tarvi työpäivän jälkeen tulla tyhjään kotiin, olinkin alkanut jo pikkuhiljaa erakoitumaan yksin täällä kimppa-asumiseen tarkotetussa kämpässä...

kurt geiger black leather boots

Siinä ne nyt on, devils that wear Prada.

whole foods ostokset

Siellä Camdenissa käydessä kävin samalla Whole Foods Marketissa. Ah, mikä dairyfree heaven. Kyseinen kauppa on varmaan monille tuttu myös jenkeistä, mutta ne joille se on vielä tuntematon niin kyseessä on eko-/luomuruokakauppa. Kivointa tossa kaupassa on mun mielestä se että siellä on kaikkea niin että siellä pystyy tekemään myös kaikki ruokaostokset eikä periaatteessa tarvi mennä erikseen toiseen ruokakauppaan täydentämään. Valitettavasti mä en ole kuitenkaan vielä niin rikas että pystyisin tekemään kaikki ruokaostokseni ekona. Noi ylläolevat herkkuhankinnat makso parikymppiä, en edes halua kuvitella kuinka paljon maksais viikon ruokaostokset... Terveellinen elämäntapa on törkeen kallista! Ja vaarallista myös! Kuten lupailin, oon tänä vuonna yrittäny alkaa syömään terveellisesti mikä tarkoittaa myös vähemmän pikaruokaa ja enemmän kotiruoanlaittoa. No heti ekalla kokkauskerralla tällä viikolla onnistuin polttamaan mun oikean käsivarren niin että siinä on nyt neljä arpea. Onneks se öljy roiskahti nätisti neljäksi symmetriseksi pisaraksi, jotta joku voi vaikka luulla että mulla on ihan tieten tahtoen tehty arpitatuointi.