Kun turistista tulee paikallinen

Äkillinen lämpötilan muutos pakkasesta takaisin tänne haalean kosteaan Lontooseen teki tepposet mun fysiikalle ja eiköhän se flunssa alkanut heti kutittelemaan kurkkua. Sitkeänä lähdin kuitenkin selättämään uutta viikkoa, ja aloitin sen jopa uudella harrastuksella! Kävin maanantaina Jamaican dancehall tanssitunnilla Bond Streetin lähistöllä. Siinä Oxford Streetiä pitkin bussipysäkille kävellessäni tajusin taas sen hassun fiiliksen kun huomaa olevansa paikallinen jossain missä ennen on haahuillut turistina. Ja kuinka kiva fiilis se onkaan kun voi kävellä kotiin sellaisissa maisemissa mitä ihmiset tulee ympäri maailmaa tsiigailemaan turrenähtävyyksinä. Jos tiedät mitä tarkoitan...? 

Muistan edelleen hyvin sen tunteen kun ekan kerran tajusin Pariisissa asuessani että toimistolta kotiin kävellessä katselin koko ajan Eiffel-tornia.

Surreal, mutta silloista arkipäivää. Ekan kerran kun kävin Pariisissa 18-vuotiaana en olisi ikinä uskonut että tuun siellä joskus vielä asumaan hetkellisesti. Ja sama juttu kävi Lontoon kanssa. Muistan vieläkin kun ensimmäistä kertaa kävin Lontoossa täysin turistina - totaalisen aavistamattomana siitä että jonain päivänä kävelisin samoja katuja pitkin ihan vaan matkalla arkiharrastuksesta takaisin kotiin, miettien pitäisikö mennä mäkin kautta vai onkohan siellä kotona mitään ruokaa jääkaapissa.

(Päädyin muuten mäkkiin.)

london city dragon and doubledecker

Yritin löytää jonkun valokuvan Oxford Streetiltä, mutta tajusin että en ole koskaan sellaista tainnut ottaa, joten kuvitukseksi kelvannee kuva Liverpool Streetin lähistöltä. Ne joille tuo lohikäärme* ei ole vielä tuttu, niin  kerrotakoon että noita löytyy Cityn rajoilta. Siinä vaiheessa kun kävelet lohikäärmepatsaan ohi, olet saapunut The Cityyn. Eli sen lohikäärmeen peba osoittaa Cityyn ja nassu ulkopuolelle, vähän niinku vahtikoiria. Ja tästä pääsenkin hyvin takaisin postauksen teemaan. Joskus ensimmäisen vuoden aikana Lontooseen muutettuani käytiin Aden kanssa Shoreditchissa ulkona ja käveltiin sieltä Liverpool Streetille keskellä yötä. Käveltiin silloin ton samaisen patsaan ohi ja tottakai mun piti pysähtyä ja nakittaa Ade ottamaan musta valokuva ton kärmeisen kanssa. (Oon itseasiassa melko varma että se kuva on jossain vanhassa postauksessa vuodelta 2011-2012, mutta nyt en löydä sitä mistään!) Silloin mulla ei ollut aavistustakaan että tulisin joskus olemaan töissä Cityssä. Ja että ensimmäisen City-vuoteni aikana kävelisin joka päivä tuon samaisen lohikäärmeen ohi!

*Tajusin ton sanan kirjoitettuani että en oo koskaan ennen huomannut että lohikäärme on salmon snake! Oli pakko selvittää asiaa, ja ilmeisesti dragon tulee kreikan kielestä sanasta joka tarkoittaa vesikäärmettä, eli ehkä siinä on sittenkin jotain logiikkaa. Mutta lohi

Tosta valokuvausjutusta mä kehitinkin sellasen teorian että jos mä meen ottamaan itsestäni kuvan jonkun asian edessä joka selkeästi kuvastaa/tarkoittaa jotain, niin sitten mä päädyn sinne. Näin kävi nimittäin myös King's Collegen kanssa. Ennen kuin olin edes hakenut kyseiseen kouluun, olin käymässä Lontoossa ja Ade otti musta kuvan Kingsin kampuksella sellasen ison KCL-vaakunamerkin edessä. Silloin haaveilin ajatuksesta että joskus vielä opiskelisin samaisessa yliopistossa. Ja kuinkas sitten kävikään! Nyt mietin kuumeisesti että minkä eteen mun pitäis mennä poseeraamaan seuraavan kerran.

lohi dinner

Ja Kingsistä postaus siirtyykin luontevasti kertomaan että tiistaina näin pitkästä aikaa vanhoja koulukavereita. Mukavan maturesti syötiin illallista ystävän kotona Pimlicossa. Naureskeltiin itsekin kuinka ajat on muuttuneet - vilkuilin iltakymmeneltä kauhuissani kelloa että pakko lähteä kotiinpäin jotta ehtis edes kuus tuntia nukkua ennen seuraavaa duunipäivää.

Gone are those days, kun samalla porukalla humpattiin Chelsean juppibaareissa aamuneljään keskellä viikkoa.

fortune cookie viisaus

Jälkkäriksi oli viisaita sanoja.