Kotona jälleen

Lissabon oli upea!

britannika in lissabon 150

Mutta kuten ihana matkaseuralaiseni Liisakin jo hehkutti, on kotiinpaluu myös aina yksi reissun kohokohdista. Mulle se on jotenkin vahvistunut entisestään kun jokaisen Englannista poistumisen jälkeen tänne palaaminen tuntuu entistä enemmän kotiinpaluulta. And don't get me wrong, se ei tarkoita etteikö Suomeen palaaminen tuntuisi siltä, sen suhteen mikään ei ole muuttunut. Mutta sen rinnalle on tullut toinen koti, ja koska se ei aina ole ollut koti, niin juurikin siitä syystä ne fiilikset kotiinpaluussa huomaa selkeämmin. Se jotenkin yllättää joka kerta kuinka kotoisalta Lontoo tuntuu.

Tosin, vaikka tunsinkin palaavani kotiin, niin aika nopeasti pääsi arki näyttämään hampaansa ja se kaikki romanttisuus minkä ehdin Lontoolleni black cabin kyydissä luomaan alkoi valumaan kotoisan sateen mukana katuviemäriin. Kosteaa viileyttä, juna skippas mun kotiaseman, miljoona sähköpostia odottelemassa ottajaansa Outlookissa mutta enää vain yksi kokonainen päivä tätä viikkoa jäljellä niiden läpikäymiseksi, liiankin terveellistä super food lounasta, valtava finni keskelle poskea, kasa silittämättömiä kauluspaitoja, tyhjä jääkaappi, to do-lista jonka mieluummin polttaisi kun selättäisi jos se vain olisi paperilla iPadin sijaan. Ja se purkamaton matkalaukku.

puusta pudonnut appelsiini

Yhtäkkiä fiilikset onkin kuin puusta pudonneella appelsiinilla. ...pian ne tulee ja syö mut!

Mutta onneksi Lontoossa mikään ei koskaan kasva puussa. Eikä varsinkaan appelsiinit.

Home sweet home.