Pelastajaperjantai

Kyllä tää elämä alkaa taas tästä pikkuhiljaa voittamaan, vaikka alkuviikko tuntu tiputtelevan kakkakikkareita just mun kulkureiteille joka kerta kun astuin ovesta ulos.

Lontoon kaduilla on muuten ihan hirveesti koirankakkaa. Kannattaa olla valppaana. Tai no ainakin asuinalueilla, ei ehkä keskellä Oxford Streetiä mikä on sinänsä ihan kiva.

Mutta siitä en tullut puhumaan, noi ensimmäisessä lauseessa mainitut kikkareet oli kuvainnollisia. Ja kuten otsikko paljastaa, niin perjantai pelastaa. Mä oikeastaan päätin jo torstai-iltana alkaa lepyttelemään itseäni ajatuksella hyvä ruoka, parempi mieli. Se on kyllä niin totta.

perjantaipelastaa 008

Aamiaiskuvat ynnä muut suloiset safkasommitelmat on aina ollut tosi suosittuja blogeissa, ja mä myös itse tykkään niitä blogeissa katsella, vaikka en sinänsä osaa sanoa mikä niissä kiehtoo. Mutta nyt kun palaan kuvan muodossa tohon mun torstaiseen iltapalaan, niin mulle tuli heti tosi hyvä fiilis. (Ammattibloggaajat vois olla eri mieltä mun ruokakuvien fengshuista, mut mulle riittää marjat, taustoista viis.) Parhainta on kyllä myös piilotella erilaisia suomalaisia karkkeja ympäri taloa, nimenomaan pahojen päivien varalle. Sukkalaatikosta löytynyt sitruunalaku oli suuressa roolissa alustamassa parempaa aamua perjantaille.

perjantaipelastaa 029

Sen lisäks että perjantai oli kuin taikaiskusta hyvän fiiliksen päivä (edes häviö Ruotsille ei itkettänyt liikaa, koska mun mielestä oli äärettömään siistiä että meidän pomo antoi mun ja mun ruotsalaisen kollegan mennä katsomaan peliä pubiin kesken työpäivän), niin se oli myös päivä kun aloitin ihan oikeesti terveellisemmän elämän. Korkkasin ensimmäisen käynnin mun pari viikkoa sitten ostamasta kymmenen kerran kortista kuntosalille! Tosin tänään ei kyllä tunnu siltä että olisin tehnyt yhtään mitään terveellistä, Anna laitto mut nimittäin tekemään sellasen määrän erilaisia vatsalihassarjoja että hädin tuskin sain itseäni aamulla enää sängystä ylös.

ovistopperi koira

Snadisti off-topic, mutta yks asia mikä piristää mua myös nykyään joka päivä, on mun uus ovistopperi. Mä ottaisin mieluummin tietenkin ihan oikean elävän koiran, mutta se ei valitettavasti oikein onnistu tänhetkisellä elämäntyylillä...