Sunnuntaiasua, arkiaikataulutusta ja Lontoon parhaita burgereita

Päätin ennen töistä lähtöä tehdä itselleni listan asioista mitä mun pitää ehtiä hoitamaan tänään ja aikataulutinkin ne vielä jotta ehtisin varmasti nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Tämä ihan sen takia että en oo viime aikoina ehtinyt nukkua kunnon yöunia kun tuntuu että vuorokaudessa ei vaan yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja. Lähdin tänään töistä niin aikaisin kuin mahdollista, eli 17.45, jotta varmasti ehtisin tehdä jotain töiden jälkeenkin. Se mun lista jonka mä siis jopa aikataulutin vartin tarkkuudella sisälsi seuraavat asiat:

18:00 Käy varaamassa aika kasvohoitoon (kävelen sen mestan ohi kotimatkalla)

18:15 Saavu kotiin ja tyhjennä pyykinpesukone

18:30 Pese uusi koneellinen pyykkiä

18:45 Lataa Lissabon kuvat koneelle ja kirjoita postaus Lissabonista

20:00 Käy ruokakaupassa

20:15 Tee ruokaa ja syö

21:00 Silitä kauluspaita

22:00 Ole tähän aikaan mennessä valmis nukkumaan

Okei älkää pelästykö, mä en oikeasti ole näin järjestelmällinen ja tylsä ihminen että aikatauluttaisin arjenkin, mutta koska oon viime aikoina todellakin päässy nukkumaan ainoastaan kuuden tunnin yöunia, niin mun oli pakko kokeilla jotain näinkin radikaalia kuin kellotettu vapaa-aika. 

...mutta kuten arvata saattaa, niin eihän se sitten ihan minuutilleen osunut tämä maanantai.

Todellisuudessa siis...

17:58

Varasin ajan kasvohoitoon, sain sen heti huomiselle ja olin ihan fiiliksissä että sain yhden asian tikattua listalta - check!

18:15

Saavuin kotiin, vaihdoin suorat housut farkkuihin ja tyhjensin pyykit koneesta. Viikkaan kaikki nätisti kaappeihin samantien. Uus koneellinen...? Njaa, ehtiihän sitä vielä vaikka torstai-iltana kun palaan Lontooseen aikaisemmalla lennolla anyways.

18:30

Tajusin että mulla on nälkä, joten lähdin ruokakauppaan.

18:55

Takaisin kotona. Mun oli tarkoitus ostaa jotain fiksua ruokaa, sellasta joka on raakaa ja halpaa ja josta voin sitten kokata jotain kypsää ja terveellistä. Ruokakaupassa aloin hermostua kun en keksinyt mitä ruokaa tekisin, ja lopulta päädyin ostamaan valmista sienipastaa ja valmiiksi paistettuja barbeque kanapaloja. Olin tästä hetken katkera itselleni, mutta sitten tajusin että säästän hurjasti aikaa kun ei tarvitse kokata.

19:05

Ruoka on nyt nätisti lautasella. Avaan läppärin ja telkkarin ja multitasking while eating voi alkaa.

19:06

Jaana soittaa ja kysyy olenko jo päättänyt tulenko katsomaan sinfoniaorkesteria Royal Albert Halliin toukokuussa. Ilmeisesti jokin suosittukin konsertti kun liput lähenee loppuunmyyntiä. Heti kun näin puhelimen ruudulla Jaanan pärstän, tajusin että olin unohtanut vastata whatsapp-viestiin jonka näin juuri ennen kuin lähdin sinne ruokakauppaan. Ja se viesti muistutti tuosta kysymyksestä johon unohdin vastava viikko sitten. No hyvä että Jaana tuntee mut ja vielä soitti perään. Nyt on liput lopulta hankittu ja ilmeisesti jonkinlaista Tchaikovsky-gaalaa tiedossa toukokuun puolella. Kunhan siellä on pääosassa pianisti niin mä oon more than happy, viulumusiikista en diggaa.

19:40

Alan vihdoin siirtämään kuvia koneelle, kunnes joku koputtaa ovelle. Oven takana on tyyppi RSPCA:sta, eli siitä eläintensuojelujärjestöstä. Olin just nähny jonkun julman pikkutytön läppäsevän äitinsä taluttamaa koiraa yks päivä joten olin suht avoin ajatukselle eläinsuojelujärjestön tukemisesta. Normaalisti olisin tietenkin läpsäissyt sitä lasta tekonsa johdosta, mutta sen äiti näytti niin ilkeeltä että en uskaltanut. No tää Hannah eläinsuojelujärjestöstä oli kuitenkin tosi mukava joten juteltiinkin siinä ummet ja lammet ja selvisi että se oli puoliksi nigerialainen. Mun oli taas tietty pakko mainita että opettelin aikoinaan muutaman sanan yorubaa, ja siinä me käytiin sitten yorubaksi keskustelu:

   Hannah:- Hei!

   Annika: - Hei! Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän, kahdeksan, yhdeksän, kymmenen.

   Hannah: - Moi moi

   Annika: - Moikka

Mun kattava kielitaito riittää kyllä hurmaamaan kenet tahansa! Hannah myös kysyi että mistä mä oon kotoisin ja kun kerroin että Suomesta, niin se kysyi että puhutaanko siellä ranskaa. Kerroin että ei kun suomea. Annan kommentin kuitenkin anteeksi, koska juuri ennen tuota kysymystä olin heittänyt parhaimman ranskankielenlausuntataitoni kehiin kertomalla että meillä on Coton de Tulear rotuinen koira.

20:10

 Tajusin että en haluakaan kirjoittaa Lissabonista, vaan kirjoitan mieluummin siitä mitä tein eilen. Ja kun aloin kirjoittaa tajusin että haluankin kirjoittaa ajankäytöstä, koska tää päivä meni taas niin persuuksilleen että oli pakko päästä avautumaan. Etsin siis kuvat eiliseltä ja aloin kirjoittamaan tätä postausta.

20:58

Anna tulee kotiin Pariisista. Pakkohan sitä oli käydä heti läpi kaikki kuulumiset puolin toisin.

23:25

Me ei vaan yksinkertaisesti osata puhua lyhyesti ja ytimekkäästi. Tajuan että mun piti olla nukkumassa jo aikoja sitten, mutta tästä postauksesta puuttuu vieläkin kuvat. Ja ne burgerit. Tässä siis ja se aihe mistä mun alunperin piti kirjoittaa.

britannika outfit central london

Tässä siis asu jonka vedin päälle sunnuntaina kun käytiin Liisan kanssa MeatLiquorissa hampurilaislounaalla.

sundayoutfit 154

Mangon neule joka löytyi muuton yhteydessä kaapin pohjalta on yhtä silittämätön kuin se kauluspaita jonka olin ajoittanut kello yhdeksäksi.

office winter boots britannika

Officen talvibootsit on nyt vihdoin täysin sisäänajettu, vaikka aluksi murskasikin mun pikkuvarpaan. Kai näitä saa käyttää vielä keväälläkin eikös vaan. Koska uskon että se on ihan nurkan takana.

sundayoutfit 176

Multa meinas leuat loksahtaa kun näin tän kanahampurilaisen! En oo koskaan nähny näin upeeta kanahampurilaista. Leuat meinas loksahtaa uudestaan kun aloin tunkemaan tota mun suuhun.

sundayoutfit 177

I feel that I've been ignoring my lovely non-Finnish speaking friends and family lately, so from now on I'm going to add a short translation at the end of my posts. At least as often as I remember. Every now and then if you're lucky.

Just ignore everything I said in the beginning and concentrate on that beast of a burger. It is gorgeous isn't it. So we went to Meat Liquor on Sunday. The service was slow, but, that burger. Those burgers. Scrumptious.

23:49

Mulla ei oo aavistustakaan mitä tässä tapahtui, mutta kello onkin nyt jo melkein kakstoista. Öitä. Tai huomenta jos olit fiksumpi kuin minä ja olet jo nukkumassa kun tämä postaus julkaisee itsensä. Ei sillä että olettaisin että kaikki lukijani lukevat mun postaukset juuri niiden julkaisuhetkellä. Tai siis kyllähän te varmaan teette niin? ;)