Clapham ja kevät - Oh how I missed you both!

Kaksi ja puoli vuotta sitten kun muutin Lontooseen, ensimmäinen asuntoni sijaitsi Stockwellissa. Tai oikeastaan sen vuokrailmoitus väitti sijainniksi Claphamin, mutta muutettuamme selvisi että meidän katu oli juuri siinä Stockwellin ja Claphamin rajalla. Ja jos ihan tarkkoja oltiin, niin se oli nimenomaan Stockwellin puolella. Lontoota yhtään tuntevat ymmärtävät varmasti miksi sijaintia mainostettiin kuitenkin Claphamina. Mun mielestä lokaatio oli silti ihan täydellinen - lähempänä sitä kätevämpää metroasemaa josta pääsi muutamassa minuutissa keskustaan, mutta silti lyhyen kävelyn päässä Claphamin High Streetistä. Ja toisessa suunnassa vielä Brixtonkin kävelyetäisyydellä.

aurinkoinen clapham 045
kevatasu lontoossa
stockwell ja uusi sainsburys

Saksalainen frendi johon tutustuin yliopistossa tuli viikonlopuksi kylään ja koska hänkin aikoinaan asui Claphamissa (ihan oikeesti Claphamin puolella), päätimme siirtyä nauttimaan tästä aivan upeasta kevätilmasta Etelä-Lontoon puolelle. Lähdettiin liikkeelle Stockwellin asemalta, ihan yhtä ghetto kun ennenkin. Ensimmäinen näky asemalta poistuttaessa oli  kukkapuskiin kääriytynyt kadunreuna. Joku oli puukotettu tasan kuukausi sitten. Kaikesta ghettoudestaan huolimatta, tai siitä johtuen, Stockwellinkin puoli näytti niin nätiltä auringonvalokylvyssä. Ja sinne oli avattu Sainsbury's ruokakauppa! Vielä kaksi vuotta sitten alueella oli ainoastaan Costcutter ja Iceland. Se jos mikä kertoi paljon.

Gentrifikaatio on selvästi ottanut tämän osan Etelä-Lontoota hellään huomaansa. Erään ränsistyneen puoliautiotalonkin paikalle oli ilmestynyt uusi moderni asuintalo, jonka neliövuokrahinta on varmasti perinteisten paikallisten tavoittamattomissa. 

(Niille jotka eivät tunne englantilaista ruokakauppatarjontaa, kerrotakoon että asuinalueen luokkatason voi yleensä tunnistaa ruokakaupoista. Waitrose on ylintä kermaa ja Icelandin kohdalla ollaan jo aika pohjalla.)

britannikan vanha kotikatu etelä lontoo

Mun entinen kotikatu! Nostalginen nyyhkäys. Tolta kadulta alkoi mun lontoolaistuminen. Se oli hyvä katu se.

kevat etela-lontoossa

Kuljettiin molemmat ihan fiiliksissä melkein tipat linssissä vanhoja tuttuja kulmia. Sääkin oli oikeesti valehtelematta kun täydellisenä toukokuun päivänä vaikka vasta viime viikolla oli helmikuu! Tosin ton pikkutytön shortsiasua katellessa tuli vähän kylmä. Saattaa kyllä mahdollisesti johtua siitä että mulle on syöpynyt aivoihin faijan mulle syntymästä tähänkin päivään asti toistama "lämmintä päälle". Jos faijalla olis päätösvaltaa mun garderoobiin niin se sisältäis varmaan vuodenajasta riippumatta pelkkiä hupullisia toppahaalareita. En tiedä onko sellasia olemassa, mutta niitä voitais markkinoida nimellä "Pohjoisen Burkha - jotta kylmyys ei pääse käsiksi".

aurinkoinen clapham 065
aurinkoinen clapham 071
aurinkoinen clapham 068
clapham common asema tube station

Käveltiin Stockwellistä Clapham Commonille. Ja kun gentrifikaatiosta muuten oli puhetta, niin Claphamin puolelle oli tullut Waitrose, ihan Commonin asemaa vastapäätä pääsee siis nykyään shoppailemaan safkansa snobimmin!

aurinkoinen clapham 098
aurinkoinen clapham 091

Ei ollut tietoakaan jäästä tuon lammen pinnalla enää. Aurinko oli alkanut jo laskemaan kun saavuttiin viheriäämmälle alueelle, mutta puisto oli vielä ihan täynnä ihmisiä. Ja koiria. Ja lapsia. (Jotka tosin kai ihmisiksi lasketaan.) Jos ei aurinko jo itsessään ollut saanut hymyä huulille, niin se ympärillä huokuva ihmisten iloisuus kyllä viimeistään laittoi nassukan virneeseen.

aurinkoinen clapham 114
koira tennispallo suussa
aurinkoinen clapham 132

//

What an amazing spring Saturday it was! When I moved to London two and a half years ago, I lived in Stockwell. Well, on the border of Clapham actually. I haven't really been back there since I moved North of the river, so yesterday when my friend Lisa was visiting me in London we decided to venture South of the river to enjoy the sun. It was nostalgic for both of us, as she used to live right next to Clapham North as well. Not sure if  the sun intensified my warm feelings towards this part of the town, but I really wouldn't mind moving back there one day.