Melkein kotona

Istuskelen tällä hetkellä Helsinki-Vantaalla loungessa odotellen iltalentoa Lontooseen. Päätin ottaa ihan varman päälle tän Kuusamon ja Lontoon välisen vaihdon kanssa, joten tässä ollaankin jo istuskeltu jonkin aikaa. Onneksi lihapullat ei lopu kesken ja kolaa saa suoraan hanasta. Väsymys alkaa kyllä pikkuhiljaa pukata päälle. Oli pakko vielä päästä aamulla mäkeen ennen lähtöä! Lumilautailu neljän vuoden tauon jälkeen on ollut aika energiaa kuluttuvaa hommaa. Loistavaa videomateriaalia tästä myös luvassa sitten kun saan datan jenkkikaverilta. Katsotaan kehtaanko julkaista...

Viikko Suomessa meni taas todella nopeasti, mutta siihen ehtikin mahtua duunin lisäksi kavereiden tapaamista, äidin lihapullia, Helsingin yöelämää, lumilautailulomaa, korvapuusteja. Tajusin myös että ehdin tämän viikon aikana nukkua neljässä eri sijainnissa. Saavutus sekin! Yleensä lomalla olisi tarkoitus ladata akkuja, mutta mä en tällä hetkellä malta odottaa kunnon yöunia omassa sängyssä.

Nyt oli tarkoitus lisätä kuvamateriaalia, mutta tajusin että kuvat on edelleen kamerassa joka on matkalaukussa jonka laitoin ruumaan. Piuhan pakkasin käsimatkatavaroihin juuri tätä tarkoitusta varten, mutta en näköjään ajatellut ihan loppuun asti. Vähän painavampi sisältö toimisi yksinkin, mutta viikon kuulumisten kertominen vaatinee edes yhden kuvan seurakseen, joten se siitä real time ajatuksesta.

suomi helmikuu 056

...eli jatkan nyt täältä Lontoon päästä. Ja tohon ylle sain samalla ilmestymään viikonloppuna otetun kuvan Jimistä mun Suomen kotimaisemissa. Ja alla olevat kuvat on Mokon kahvilasta jossa kävin tällä Suomen visiitillä päivittämässä kuulumiset ystäväni kanssa.

moko kahvila

Tossa taksimatkalla Paddingtonilta Islingtonin suuntaan huomasin taas sen hassun fiiliksen mikä tuli esille Suomessakin. Mulla on harvoin ikävä sinne missä en ole, mutta useammin ikävä sinne missä olen. Silloin kun oon Suomessa ajattelen että olisihan täälläkin ihan kiva asua. Lontoossa ollessani harvoin ajattelen että olisipa kiva muuttaa Suomeen, mutta aina Suomessa käydessä se tulee jollain tasolla mieleen. Paikan päällä ollessa muistaa konkreettisesti miltä tietyt asiat tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa. Suomessa kaikki on jollain tavalla lähempänä ja niin paljon helpompaa.

cappuccino kahvikuppi

Ja sitten toisaalta. Lontoon päässä muistan kuinka upea ja eläväinen kaupunki se on. Täällä on enemmän aktiivista pinta-alaa ja kansainvälisyyttä. Kun mä katon tätä maisemaa täällä musta tuntuu hullulta ajatella että asuisin missään muualla.

suomi helmikuu 015

Jos nyt ollaan tarkkoja niin tunnetta ei varmaan voi kutsua ikäväksi, jos asia on holleilla niin sitä ei kai voi ikävöidä? Mutta mä lasken tän ton tunteen piikkiin, koska Suomessa ollessa tiedän että en sinne (ainakaan vielä) voi jäädä ja Lontoossa ollessa aavistan jollain tasolla että en tule siellä koko loppuelämääni viettämään.

suomi helmikuu 009

Ratkaisuna toimikoon tämänhetkisen tilanteen jatkaminen, eli kahden paikan väliä kulkeminen. Mutta toi yllä oleva kuva taas paljastaa kivasti sen väsymyksen mitä jatkuva reissaaminen ja asioiden ylipohtiminen voi aiheuttaa - mun silmät on yhtä silmäpussia!