Äkkilähtö // Päivä ja puolikas Nizzassa

Sain eilen illalla viestin siskoltani:

"Miten menee Ranskassa?"

"Meni ihan hyvin, nyt oon jo kotona Lontoossa."

Mä tykkään aina silloin tällöin tehdä pikareissuja ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Parasta niissä on se että jollain oudolla tavalla aika tuntuu pysähtyvän ulkomailla ja viikonloput pitenee kun ne viettää muualla. Ja kätevintä siinä on myös se että ei tarvi pakata. Nappaan käsilaukun mukaan ja hyppään lentokoneeseen. 

Nizzassa oli kuuma. En tajunnut että jossain niinkin lähellä Englantia voi lokakuussa vielä ottaa aurinkoa rannalla bikineissä. Joten en siis pakannut käsilaukkuuni bikinejä tai rantapyyhettä. Onneksi Nizzan ranta on kivinen, joten siellä pystyi helposti loikoilemaan farkuissa ilman että täytyi pelätä hiekan tunkeutuvan takataskuihin.

Saavuin Nizzaan aamupäivällä kahdentoista aikoihin. Kävin tapaamassa minua majoittavat opiskelijatytöt, ja koska heidän edelliset vierailijat olivat vahingossa ottaneet ylimääräisen avaimen mukaansa, sovimme että tulen takaisin joskus iltakahdeksan aikoihin.

nizza
nizza ranta

Kävelin kaksi kilometria Gambetan kaupunginosasta rannalle. Minulla ei ollut hajuakaan suunnista, mutta näin kundin jolla oli toisessa kädessä pyyhe ja toisessa kädessä pokkariin kiedottu vesipullo. Salapoliisi sisälläni yhdisti vihjeet ja seurasi häntä kunnes meri pilkotti kadun päässä turkoosimpana kuin mitä olin osannut odottaa.

Makoilin rannalla tunnin pari ja saatoin ehkä yliruskettaa nenäni. Ranta oli täynnä ruotsalaisia. 

nizza
nizza

Tämän jälkeen lähdin kiertelemään vanhaa kaupunkia. Hiukan Lissabonin tuntua. Ja ehkä pikkuisen Barcelonaa. Vanhasta kaupungista johti portaat ylös linnakukkulalle. Jossa ei ollutkaan linnaa vaan pelkät rauniot. Mutta monen monta näköalapaikkaa ja romanttisia kulkuväyliä. Niin romanttisia että jonkin aikaa tunsin itseni surkeaksi ja yksinäiseksi. Ja hikoilin farkuissani kuin elokuisella jumppatunnilla. Se olisi tappanut romantiikan. Ehkä hyvä että olin yksin.

Kukkulan päällä oli kioski. Keskustelin mehujäävaihtoehdoista ranskan kielellä ponnaripäisen myyjän kanssa. Hän kehui tatuointiani ja auttoi valitsemaan omenamehujään joka oli muotoiltu vesimeloninpalan näköiseksi. Hän ei kertaakaan yrittänyt vaihtaa kieltä englantiin ja tämä teki minut iloiseksi.

views from chateau de nice
views from chateau de nice

Illan hämärtyessa palasin rannalle. Poika soitti selloa rantabulevardilla. Vanha turistipariskunta aplodeerasi.

Palasin opiskelijoiden asunnolle ja he tarjosivat illallista. Tämä Airbnb osoittautui siis halvaksi ottaen huomioon että 15 euron maksuun sisältyi nyt myös ruoka. Vuodesohva oli kyllä ehkä kovin millä olen koskaan nukkunut, mutta yhden yön lepää tarvittaessa vaikka taivasalla joten mikäs siinä.

Ehkä tuosta erilaisesta yösijasta, tai myöhässä olleesta lennosta, johtuen olen nyt yllättävän väsynyt. Päiväunien paikka. Palaan tuohon toiseen päivän puolikkaaseen siis vaikka huomenissa. Ehkä.

//

I wanted to get out of the chilly London, so I jumped on a plane and flew to Nice, France. I had no plan, but at least I had booked a place to stay. Stayed with two students who had a not-so-comfy sofabed. For 15 euros including dinner I wouldn't complain though. 

It was super warm in Nice. I hadn't realised that at all and was wearing jeans. I walked up to the Castle Hill and almost started pitying myself for being alone. It was so romantic up there.

At least I managed to have a conversation in French with a guy who was selling ice cream. I realised how much I miss speaking French. Even if the conversation was as simple as ice cream flavours.