The day I left Vodafone

Ensimmäinen englantilainen puhelinliittymäni taisi olla Orange vuonna 2009. Niillä sai valita eri eläimistä, oli delfiiniä ja apinaa. Toinen tarjosi enemmän dataa, toinen minuutteja. Vuonna 2009 puhelimeni oli mallia simpukka matopelillä, joten taisin valita apinan. Orange oli ihan kiva ja sillä sai (jaa saa kai edelleenkin) joka keskiviikko kaksi leffalippua yhden hinnalla. Se oli pelimiehen puhelinliittymä se. Tytötkin taisivat kyllä nopeasti tajuta minkä takia treffipyynnöt osuivat aina keskelle viikkoa. Englannissahan ei nainen maksa edes popcorneja jos treffeillä ollaan. Tulee siis aika kalliiksi suosittujen poikien elämä tällä saarella.

Eksyin taas aiheesta.

Kun palasin Englantiin vuonna 2011, oli Orangen pre-paid (täällä niitä kutsutaan muuten pay-as-you-go nimellä) numero lahjoitettu jo eteenpäin ja minun oli aika hankkia uusi nollaseiskani (englantilainen matkapuhelinnumero alkaa aina numeroilla 07). Tällä kertaa päädyin Vodafoneen. En ole ihan varma miksi mutta niiltä sai jotain kivoja etuja kun käytti pay-as-you-go liittymää. Kerran taisin saada alennuskoodin vaatekauppaan jonka unohdin lunastaa. Vuoden päivät tein niin sanotun top upin kerran kuussa. Joskus unohdin ja silloin Vodafone vippasi vitosen jotta sain kilauttaa kaverille ilman saldoa.

Eräänä kohtalokkaana päivänä olin kuitenkin silloisen poikaystäväni kanssa puhelinliikkeessä tutkimassa uusia malleja. Noheva myyjä onnistui ylipuhumaan minutkin hankkimaan sopparin jotta puhelinlaskuni pienenisi parilla punnalla. Koska olin maahanmuuttaja ilman luottotietoja, ehdotti ystävällinen myyjä että laitettaisiin minunkin numeroni poikaystäväni nimiin. No mikäs siinä. Oi jos olisin silloin tiennyt että kyseessä oli yhteistä asuntolainaa sitovampi suostumus, olisin ehkä miettinyt kahdesti.

Aluksi homma toimi kyllä ihan hyvin. Me erosimme ja puhelinlasku kuittasi itsensä automaattisesti exän tililtä. Lopulta hänkin huomasi (no vitsi vitsi, en mä yrittänyt sitä tietoa pimittää vaikka erossa voitinkin telkkarin) tämän epäkohdan ja onnistui vaihtamaan liittymäni takaisin pay-as-you-go versioksi. Oletin että se oli samalla taas minun numeroni, minun nimissäni.

Tällä viikolla siirryin vihdoin takaisin älykkäiden kirjoihin ja hankin älypuhelimen kuukausi sitten edesmenneen (se oli vahingossa tapahtunut kuolemantuottamus) Lumiani tilalle. Ja tätä uutta puhelinta varten lähdin lounastauolla lähimpään Vodafone-liikkeeseen noutamaan nano SIM-korttia. Jota ei suostuttu aktivoimaan minulle koska en ole kuulemma kyseisen numeron omistaja. Ystävällinen myyjä ohjasi minut kuitenkin kirjautumaan nettipalveluun ja vannotti että siellä voin aktivoida uuden simin. Paitsi että en ilmeisesti sinne nettipalveluunkaan saa enää kirjautua koska numeroni ei ole omani.

Transcript of your chat

Mike kuitenkin ohjeisti minua ystävällisesti ja sanoi että voisin mennä takaisin liikkeeseen, ja siellä he kyllä vaihtaisivat liittymään omiin nimiini.

Menin siis vielä takaisin Miken sanat mielessäni, vain kuullakseni että numeron saaminen omiin nimiini ei tietenkään ole millään lailla mahdollista. Sympaattinen myyjä kysyi ujon pelokkaasti “niin oletteko enää puheväleissä tämän puhelinnumeron omistajan kanssa…?”. Ei arvannut poika puhelinmyyjäksi hakiessaan joutuvansa samalla parisuhdeterapeutiksi.

Seuraavana päivänä käytin lounastaukoni O2:n liikkeessä ja nyt minulla on vihdoin ihan ihkaoma puhelinnumero. Saa soitella!

//

Long story short. Back in the day when I was a recent Londoner, Vodafone suggested to get a contract under my boyfriend-at-the-time’s name as apparently I wasn’t trustworthy enough, immigrant from the North as I was. I agreed without realising that it could be a bigger commitment than a mutual mortgage.

Not that I really cared. When we broke up I didn’t only win the TV but also got my ex to pay for my phone bill for a while as it was a direct debit from his account, to which I could do nothing as the contract was not under my name.

I also couldn’t do anything when I broke my phone, got a new one that required a nano SIM and wanted this new phone and SIM also with my old and well-known phone number. First they told me to go online. That didn’t work so they told me to go back to the shop. That didn’t work so now I’m with O2

.