Ensimmäinen päivä Buenos Airesissa

Cityn lentokenttä oli niin lähellä että vitkuttelin sekä pakkaamista että lentokentälle lähtöä aivan viime minuuteille. Melkein myöhästyin.

Lentokenttävirkailija ei meinannut uskoa että saan kaksi laukkua ruumaan ilman lisäkustannuksia. Ei sillä että oikeasti tarvitsisin kaksi laukkua kahdeksi kuukaudeksi, mutta kun pakkaaminen on helpompaa jos sen tekee vähän väljemmin. Ja puolustukseni voin sanoa että se toinen ruumaan mennyt laukku oli pikkuinen käsimatkatavaraksikin kelpaava!

Onneksi Madridin kentällä ymmärrettiin heti kanta-asiakaskorttini arvo ja pääsin loungeen ongelmitta. Ensimmäisellä lennolla joku herrasmies oli kakannut pöntön ohi joten en halunnut ottaa mitään riskejä vessojen suhteen lentokentällä. En tosin tuomitse. Lennolla oli melkoisen paljon turbulenssia.

Pääsin uuten kotiini kätevästi kun etukäteen varaamani vippikuski Marcos odotti kentällä ja kantoi ylipainoisen laukkuni mukisematta.

Vuokraisäntäni on mukava mies, herra Alvaro, joka ei puhu sanaakaan englantia. Onneksi oli vuokrafirman herra Alejandro joka tulkkasi. Vuokrasopimusta hän ei ollut kuitenkaan englanniksi viitsinyt kääntää, joten allekirjoitin sen espanjankielisenä. Olisi pitänyt ehkä opetella etukäteen muutama muukin termi kuin cerveza ja empanada.

Sateen lakattua uskaltauduin ulos ensimmäistä kertaa. Uuden kotiseutuni Palermon kadut tuoksuivat pullalta ja viherkasveilta. Ei lainkaan hassumpi haju.

Koska Argentiinan valuutta on ongelmallinen asia, ei pesoja kannatta vaihtaa etukäteen virallisella kurssilla. Tämä on ehkä ainoa maa jossa turistillekin suositellaan laitonta rahanvaihtoa kulmassa huutelevan Santiagon kanssa. Tai no parhainta olisi jos olisi kontakteja etukäteen ja vaikka paikallinen rahanvaihtokaveri. Minä tapasin onneksi lentokoneessa saksalaisen joka oli myös pesoja vailla, joten päätimme riskeerata yhdessä ja hoitaa pimeät cambiot kadulla nimeltä Florida. Saimme pesoja hyvällä kurssilla ja toistaseksi ne ovat ainakin toimineet, eli olivat ehkä myös aitoja seteleitä.

Ennen saapumista en ollut ehtinyt tehdä oikeastaan minkäänlaisia suunnitelmia, enkä myöskään tehnyt etukäteen minkäänlaista tutkimusta sen suhteen kuinka asiat toimivat. Oli yllättävän hauskaa olla hukassa. Onneksi onnistuin heikolla espanjantaidollani hankkimaan metrolipun ja metroasemallekin löysin pienen googlailun jälkeen. Keskustelin itselleni myös argentiinalaisen SIM-kortin puhelinliikkeessä. Valitettavasti en ole vielä onnistunut lataamaan siihen yhtään arvoa joten tällä hetkellä minulla on argentiinalainen numero joka ei toimi.

Tästä se lähtee. Parin viikoon päästä olen porteñompi kuin porteño* itse.

*buenosairesilainen kanta-asukas

buenos aires sube stop and beetle

buenos aires steak britannika blog
 I obviously had to have a proper Argentinian steak for lunch on my first day. 

my new flat in baires
And this is my cosy studio flat. Excuse the mess, I'm yet to unpack everything...


//

The streets of Palermo smell like sugary pastries and green plants. Which is surprising considering the amount of dog poo on the streets. Other than that, my new neighbourhood seems like a very nice and pretty area to live in for the next two months.

I arrived with no previous information of the city. I am pretty proud of my first journey on the underground, especially as I used my broken Spanish to buy the ticket. Getting a new SIM-card wasn't as simple though because apparently the place that sells the actual card does not add credit on it and the other place where I went to buy credit says that my number does not work. This guy spoke no word of English so I am not sure what could be the next step here!

One thing is sure, I am determined to learn Spanish. Even if it was the funny Argentinian dialect of castellano. Maybe after two months I might even be able to read the rental agreement I signed yesterday.

At least I have pesos now. Even though my travel plan was not necessarily the most complete use of my amazing organisational skills, one thing I did check beforehand was the currency exchange situation. So there are two rates, the official and the blue dollar. The official is shit. That is why every tourist should use the unofficial rate. Which means a dodgy street corner exchange or finding a good local contact. Due to the lack of local contacts, me and my newfound German friend decided to use the dodgy way. The pesos we got in exchange for our American dollars have been working okay so far, so I guess everything worked out fine in the end. 

So here we go then. Two months in Buenos Aires. This will be fun.