Mietelmiä matkalaukkuelämästä

Nyt ei puhuta siis vielä mistään matkailusta, vaan matkalaukusta elämisestä. Kaksi ja puoli kuukautta sitten ryhdyin oma-aloitteisesti kodittomaksi ja ripottelin suurimmat tavarani ympäri Lontoota ja sulloin tarpeellisimmat tuotteeni kahteen matkalaukkuun.

Käytännössä hoidin tän homman niin että toiseen laukkuun täytin ne tavarat joita en tarvitse ja toiseen ne joita käytän. Tunnustan että olen aika pitkälti pukeutunut päivittäin samoihin farkkuihin, koska en vain yksinkertaisesti jaksa kaivella matkalaukusta muodikkaita kokonaisuuksia aamukoomassa. Toisaalta huomasin että avasin sitä

"en tarvitse näitä"

-laukkua vähän liiankin usein ja

"näitä käytän viikottain"

-laukku sisälsi yllättävän paljon turhuuksia.

Kaksi ja puoli kuukautta on mennyt melkoisen sujuvasti. Silloin tällöin on ketuttanut kun haluaisi käyttää jotain tavaraa eikä sitä tunnu löytyvän mistään. Tai kun kaivaa sukkia mustasta aukosta eli matkalaukusta ja on kuvitellut että puhtaita pareja on laukun pohjalla vielä ainakin kymmenen ja niitä ei olekaan kuin yksi pariton. On ollut kuitenkin äärimmäisen vapauttavaa huomata että olen pärjännyt näinkin pitkään enkä ole kaivannut oikeastaan mitään niistä tavaroista jotka tähän viimeiseen matkalaukkuun eivät mukaan päässeet.

Vasta eilen katkesi kamelin selkä.

Kun on asunut eri paikoissa niin yhtäkkiä saattaa huomata että jotain tavaroita on jäänyt jonnekin, jotain pitäisi hakea samalla kun toiseen paikkaan pitäisi viedä ja sitten vielä ennen lähtöä palauttaa lainassa olleet ja lainata jotain muuta lisää. Ja kun kyseessä on Lontoo niin paikasta a paikkaan b ei ole ihan Aakkosten syömistä vaan ennemminkin Missä äXien nuolemista.

Ja tottakai kävi niin että se pianokin pitää hakea turvapaikastaan takaisin vielä ennen lähtöä. Mahtunee taksin takapenkille koska muuttoautoa ei ole varaa hankkia. *epätoivoinen emoji*

Tajusin myös että en ole muistanut muuttaa kännykkäliittymää kuukausilaskutuksesta pay-go versioon ja uusi SIM-kortti lähetetään laskutusosoitteeseen jossa en enää asu. Luonnollisesti.

Samalla muistin että siskolle piti viedä joitain tavaroita mutta sisko lähti Puolaan kahdeksi viikoksi.

Sairaanhoitaja oli viime viikkoisten rokotusten lisäksi myös määrännyt hakemaan apteekista jotain pillereitä jotka pitäisi kuulemma syödä kaksi viikkoa ennen lähtöä. Unohdin. Onneksi sain selville että tabut olivat johonkin lavantautiin ja sellasta kenkkua nyt tuskin Argentiinasta itselleni pokaan joten jääköön tuon vastustuskyvyn hankinta myöhemmäksi.

Työpisteeni vetolaatikoista alkoi tyhjennysvaiheessa löytyä useampia korkokenkäpareja kuin olin kuvitellut. Myös sellaset punaiset Dieselin korkkarit jotka ei pelkästään käännä kollegoiden päitä ohikävellessäni vaan mitä suuremmalla todennaköisyydellä myös omat nilkkani. Ei oo enää aikaa mihinkään eBayhin.

Hankin myös poikkiksen näin viimemetreillä koska kaukosuhde tuo aina matkustusmukavuutta pidemmille reissuille.

Oli näitä vielä vaikka mitä muitakin mutta nyt on päässyt unohtumaan. Muistan varmaan siinä koneessa matkalla Madridista Bairesiin kun on jo liian myöhäistä.

Itsepähän makkarat tähän stroganoffiin pilkoin joten parasta kai vaan muussata ne perunatkin samantien lisukkeeksi.

IMG_1676

Yllä puolikas elämääni. Toinen osa omaisuudesta on sentään nätisti ison matkalaukun sisällä.

//

I've been living out of a suitcase for two and a half months now and though I enjoy the freedom it brings, I have to admit it gets tiresome to be constantly wondering where something is and then realising that the thing you need is tucked away at a friend's closet and the thing you haven't used and will not use is taking space in that suitcase you're carrying with you. I have to say that I am not only looking forward to the warm summer weather in Buenos Aires, but also ridiculously excited about the fact that I will have a flat with my own wardrobe.