Miksi otin lopputilin?

Lopputili, paras tili? Näin olen kuullut. Koskaan en ole kuitenkaan kuullut kenenkään katuneen duunin jättämistä matkustamisen takia.

Ja siksi tämä päätös olikin melkoisen helppo.

Itse työssä ei ollut sinänsä mitään vikaa. Pidin siitä paljon. Se oli haastavaa, sain vastuuta, pidin esitelmiä, ratkoin ongelmia, tapasin asiakkaita, matkustin paljon ja hoidin projekteja upeiden työkavereiden kanssa. Jossain vaiheessa sitä kuitenkin huomasi että jos halusi tehdä työnsä hyvin, niin aikaa ei enää riittänytkään millekään muulle kuin työlle. Ja Lontoon mittakaavassa mä en edes joutunut tekemään pitkää työpäivää.

Mutta se rutiini. Perinteisen elämän kaava. Se alkoi hetkellisesti ahdistamaan

langebaan annika afrikka

Joten aloin rikkomaan sitä. Ensin lopetin pitkän parisuhteen. Käytin vuoden jokaikisen lomapäivän matkusteluun ja seikkailuihin. Tutustuin ennakkoluulottomasti uusiin ihmisiin ja erilaisiin elämäntarinoihin.

Lopetin myös stressaamisen. Tajusin että se oli turhaa. Jossain vaiheessa huomasin että minua ällötti ihmisten konservatiivisuus. Ja kuinka niin moni pakottaakaan elämänsä perusarjen pakkopaitaan. Ei että arjessa olisi mitään pahaa. On kuitenkin hassua tehdä asioita vain koska niin kuuluu tehdä. Koska olisi outoa olla haluamatta omistusasuntoa. Kuinka moni tekeekään jotain jotta se näyttäisi hyvältä ceeveessä. Jos kärsimys tuottaa hyvännäköisen ansioluettelon niin kaiken logiikan mukaan se ansioluettelo ei voi viedä onneen. On toki eri asia tehdä hetkellisesti haasteellisia töitä saavuttakseen jotain vasta tulevaisuudessa. Mutta ahkeruus oikeasti itse haluamiensa asioiden saavuttamiseksi on palkitsevalla tavalla rankkaa.

Miksi kuulin liian usein - minäkin haluaisin, mutta en vain voi.

Ai miksi et?

kapkaupunki britannika

Kun vuokrasopimus päättyi tajusin että siinä on mun tilaisuus. Mun ei tarvi enää jatkaa arkea vaan voin kokeilla jotain muuta. Ripottelin tavaroita ympäri Lontoota eri ihmisille ja sulloin jäljelle jääneen omaisuuden kahteen matkalaukkuun. Viime vuoden aikana en ostanut oikeastaan mitään uutta ja se on ollut yllättävän vapauttava kokemus. Tunnustan kyllä että kaipaan vaatekaappia ja valinnanvaraa. Toisaalta matkalaukkuun pääseviä onnekaita omistuskappaleita valikoidessani huomasin kuinka paljon säilytinkään asioita joita en koskaan käyttänyt.

They always say time changes things, but you actually have to change them yourself.
— Andy Warhol
lions head hike

Joulukuussa vihdoin keksin että voisin vaikka lähteä pariksi kuukaudeksi

Etelä-Amerikkaan. Vuokrasin kämpän lopulta Buenos Airesista koska olisi kiva oppia puhumaan espanjaa. Lähtö on tammikuun lopulla. 

annika lontoo tower bridge

Entäs Lontoo? Rakastan tätä kaupunkia. Kaikessa kakkiaisuudessaankin Lontoo on upea kaupunki asua. Mutta se on myös kuluttava kaupunki elää. Ja koska elämä tapahtuu kun teet muita suunnitelmia, niin kävipä tälläkin kertaa niin että taisin törmätä syyhyn palata Lontooseen heti sen jälkeen kun olin irtisanoutunut ja ostanut lennot.

Kävi miten kävi, mä olen fiiliksissä tästä kaikesta. 

//

The above in an almond cover: I bought flights to Argentina, quit my job and found a reason to come back sooner than planned. All in that order. So come February and Britannika will be just Annika in Argentina.

Come April and I have no idea what happens.