Passinhakumatkalla Länsi-Lontoossa

Vaikka lontoolaisuuteni on aina painottunut kaupungin itäpuolelle, saavat satunnaiset syrjähypyt länteen sydämeni silloin tällöin huokaisemaan.  Uskaltaisin ehkä jopa tunnustaa että asuisin sittenkin lännessä jos se olis idässä. Eli halvempi ja lähempänä duunia.

Ehkä mä olen vaan tulossa vanhaksi. Enkä ole enää tarpeeksi cool itään. Arvostan lännen hiljaisuutta, siisteyttä ja kadulla vastaan köpöttelevien miljonäärimummojen luomaa tunnelmaa. 

Juuri ennen joulua olisi tarkoitus suunnata sellaiseen maahan jossa passin pitää olla voimassa puoli vuotta paluun jälkeen, ja siinä kätevästi heti sen jälkeen kun olin ostanut melkein tonnin lennot, tajusin että ei taida viisumia irrota tällä mun nykyisellä passilla vaikka se ensi kesään asti olisi muuten kyllä kelvannut. Mikä oiva tekosyy ottaa satunnainen vapaapäivä duunista ja lähteä vierailemaan Westminsterin ja Knightsbridgen rajamailla sijaitsevaan lähetystöön.

Passinhaku Suomen ulkopuolella tuntuu olevan pala kakkua. Kunhan osoitetiedot ovat oikein Väestörekisterikeskuksessa niin mitään muuta ei mukaan tarvita kuin vanha passi ja yksi uusi passikuva. Ei täytynyt jonottaa kiireisellä poliisilaitoksella ja uusi passikin saapuu jo viikon sisällä. Rahaa siihen paloi 105 puntaa, mikä on hiukan enemmän kuin kotimaassa, mutta näin vähän arvelinkin. Sormenjäljet eivät meinanneet tosin rekisteröityä. Virkailija kysyi olisiko jokin saattanut kuluttaa sormenpääni sileäksi. Salainen agentti on aina ollut yksi suurimmista urahaaveistani, mutta niin pitkälle en onneksi koskaan lapsuudenhaaveissani mennyt että olisin polttanut sormenpääni tunnistamattomiksi. Lopulta päädyimme skannaamaan keskisormeni, koska etusormeni on selkeästi sileämpää kuin silkki.

Käyn erittäin harvoin näillä hienostoalueilla, joten maisemanvaihdos oli mukavan virkistävä. Kadut oli näin keskellä päivää erittäin hiljaiset. Ainoat ihmiset olivat remonttireiskoja. Joka toinen talo näyttikin olevan kaunistumassa entistä varakkaamman näköiseksi. Yhteen asuntoon onnistuin jopa hieman vilkaisemaan sisään kun Reiskalta oli jäänyt ovi auki. Juuri sennäköinen paikka jossa kullattu vessänpönttö ei tulisi kenellekkään yllätyksenä.

Näin kerran telkkarissa ohjelman jossa kerrottiin miljonäärien hulppeista talorempoista täällä päin kaupunkia. Koska talot ovat vieri vierekkäin, eikä ylöspäin saa rakentaa, päätyy moni miljonääri sen sijaan sijoittamaan kellariin. 

Onkohan tämänkin pikkumökin alakerrassa uima-allasosasto ja biljardihuone?

You know you've made it when your building number is written on a white pillar. Not in my neck of the woods no.