No onkos tullut keeesä

Olin jotenkin ihan unohtanut että Lontoossa on turha toivoa talvista joulukuuta, mutta onko täällä aina ollut tällaiset lämpötilat joulukuussa? Tai ehkä olen näin aikuisella iällä vihdoin oppinut pukeutumaan pehmoisesti. 

En kyllä yhtään harmistu, sillä tänä vuonna otin vihdoin ihan kunnon joululoman ja sitä varten on äärimmäisen tärkeää että Lontoon lentokentät pysyy lumivapaina, sillä alkuviikon Tanskan työmatkan jälkeen alkaa lomamatkat. Oon viimeiset seitsemän päivää jännittänyt saanko viisumin, ja tänään se vihdoin useamman lähetystövierailun jälkeen vahvistui että ensi viikolla kesä talven keskellä on entistä todellisempi, nimittäin sitä vietetään Päiväntasaajan Guineassa! En edes yritä sanoin kuvailla kuinka innoissani olen tästä reissusta.

Ja koska kaipaan jännitystä elämään päivittäisinä annoksina, päätin myös ostaa lennot Suomeen samalle päivälle kun palaamme Afrikasta. (Jos palaamme, sillä jostain syystä viisumissa on merkintä entry 1, exit -. Sarjassamme "kuinka kirjoitusvirhe muutti elämäni lopullisesti".)

Joulunalusviikot on kiireisiä muidenkin kuin tonttujen toimistolla, mutta viikonloppuina ollaan taas ehditty rentotutua Itä-Lontoon kujilla kuljeskellen.

Säännöt ei koske heitä keillä on kaara kuin karkki.

Stressaantuukohan lampaat jos ne joutuu asumaan suurkaupungin keskellä? Näin neljän vuodenkaan jälkeen en ole vielä oikein ymmärtänyt kaupunkifarmien tarkoitusta. Tai ehkä olen vain kateellinen koska toi lammas saa asua Lontoon kalleimmilla tonteilla ja silti sillä on enemmän elintilaa kun mulla. Ja onhan se ihan kiva että paljasjalkaiset lontoolaislapset näkevät että miltä se pihvi näytti ennen kuin siitä tuli pop-up kahvilan trendikkäin purilainen.

Purilaisista puheenolleen, olen aika ylpeä siitä että olen onnistunut tulemaan melkein täysin kasvissyöjäksi 28-vuoden päivittäisen lihansyönnin jälkeen! Firman pikkujouluissa ratkesin tosin kanapeehen jonka sisään oli piilotettu kananmaksaylläri. Koko illan aikana ei tarjoiltu mitään muuta kuin salamipizzaa, hampurilaisia ja sormiruokaa joka oli aina joko juustoisen kermaisaa tai äärimmäisen lihaisaa. Pitkän työpäivän jälkeen erittäin nälkäinen laktoosi-intolerantikko joutui päätymään siihen lihaisaan vaihtoehtoon.

Mutta ei mulla tässä muuta kerrottavaa toistaiseksi. Yritelkää totutella näihin kännykkäkuviin, ulkona on niin harmaata että valokuvaamiseen keskittyminen olisi täyttä ajanhukkaa.