Pääsin lopulta Päiväntasaajan Guineaan

Palasin eilen Lontooseen, josta jatkoin suoraan joulunviettoon Suomeen. Kontrasti Päiväntasaajan Guineaan on huomattava, enkä puhu pelkästään säästä.

En ole vielä ehtinyt käydä läpi kuvia ja videoita (joita ei ole paljon tietyistä syistä joista kerron seuraavassa postauksessa hiukan enemmän), mutta jakaakseni tarinaa osiin, aloitetaan ihan alusta, eli viisumista.

Päiväntasaajan Guinea on yksi niistä maailman maista joihin ei sen erityisimmin turisteja haluta. Journalisteista puhumattakaan. Tuossa maassa muuten ammatti kirjoitetaan passiinkin, joten luonnollisesti se tulee mainita myös viisumihakemuksessa. 

Ammattitietojen lisäksi viisumihakemukseen tulee liittää rikosrekisteriote, tilitiedot - tai siis tieto siitä että tilillä on yli 2 000 puntaa rahaa, hotellivaraus ja todiste jo ostetusta paluulennosta. Niin ja passin tulee olla voimassa vähintään 6 kuukautta paluun jälkeen.

Itse viisumihakemus maksaa 100 puntaa, rikosrekisteriote Englannissa 40-80 puntaa ja lennot 1 000 puntaa. Olisi ollut siis taloudelliselta kannalta kovin ikävää jos viisumi olisi evätty. Itse olin kuitenkin melko varma että ongelmia ei tulisi, sillä yllä olevien dokumenttien lisäksi minulla oli myös kutsu paikalliselta. Käytännössä se ei kuitenkaan ollut osa minun hakemustani, sillä kutsun tarvitsee ainoastaan jos on sukujuuria kyseisessä maassa. Täten joutui poikaystäväni siis hakemaan viisumia eri kriteerein, mutta kaiken varalta minunkin nimeni laitettiin kutsuun. Edistikö tämä hakemustani, siitä en ole varma. 

Pienen nettiselailun perusteella voisi kuitenkin uskoa että siitä oli hyötyä, näyttää nimittäin siltä että kaikkein ansioituneimmat maabongaritkin ovat jättäneen tämän maan yhdeksi viimeisimmistä kohteista vaikean maahaanpääsyn takia. Maailman kaikissa maissa käynyt Gunnar Garfors numeroi tämän maan kolmanneksi listatessaan kohteet joissa on kaikkein vaikeinta vierailla.

Viisi kertaa jouduin minäkin lähetystössä vierailemaan ennen kuin viisumi oli passissani. Ensin puuttui tarpeeksi yksityiskohtainen hotellivaraus (ja se kutsu jota teoriassa ei vaadittu). Toisella kerralla sain jätettyä hakemukseni. Kun viikon päästä tulin sitä hakemaan kuten oli sovittu, oli lähetystön ovella lappu jossa kerrottiin että lähetystö on tänään poikkeuksellisesti suljettu. Neljännellä vierailulla viisumi ei ollutkaan vielä valmis ja minulle kerrottiin että viisuminhakuaika on ainoastaan iltapäivällä klo 14-15. Tämä on tietenkin aivan eri tieto kuin mitä lähestytön nettisivuilla kerrotaan. Viidennellä ja viimeisellä vierailulla viisumi lopulta ojennettiin minulle iloisen hymyn kera. 

Päivää ennen lähtöä meinasi kuitenkin käydä hullusti. Tarkoituksenani oli tehdä check-in, mutta Iberian sivu ei hyväksynyt varaustunnusta. Soitin Iberialle ja minulle kerrotaan että varaukseni on peruttu! He olivat kuulemma lähettäneet minulle sähköpostin jossa kerrottiin että jotain oli mennyt vikaan ja varaus oli peruttu vaikka vahvistus oli jo lähetetty. (En ollut ikinä saanut tuota sähköpostia jonka he väittivät lähettäneensä.) Kysyin voisinko ostaa liput sitten uudestaan. En tietenkään, lento oli jo täysi, olisihan lähtöön enää alle 24 tuntia. Paniikki iski ja aloin selaamaan Skyscanneria. Onnekseni löysin melkein samat lennot BudgetAirin kautta. Ainoa ero oli se että sen sijaan että lentäisimme Madridiin klo 9.30 kotimme vieressä sijaitsevan Cityn lentokentän kautta, joutuisimme lentämään seitsemältä aamulla Heathrowlta, eli täysin toiselta puolelta Lontoota. Kiitos Iberia, en taida enää ikinä käyttää palveluitasi. Tai siis palveluhaluttomuuttasi.

Lopulta laskeuduimme Malabon kentälle. Ensimmäisenä vastassa oli laite joka tarkisti matkustajien lämpötilan. Ebolan varalta ilmeisesti. Sitten ojennettiin terveystiedoilla täytetty lapuke sairaanhoitajan näköiselle naiselle. Tämän jälkeen putken päässä odotti erittäin tuimannäköiset passintarkastajat. Tämän epävirallisen passintarkastuksen jälkeen jatkettiin viralliseen passintarkastukseen.

Tunnustan että jännitin hiukan passintarkastusta. Se oli kuitenkin yllättävän modernisti hoidettu. Sormenjäljet ja valokuva. Poikaystävälläni oli passissa Argentiinan poistumisleima, mutta minun passistani tätä ei luonnollisesti löytynyt koska olin juuri uusinut passini. Tästä tulikin sitten kysymyksiä - missä on minun maasta poistumisleimani? Yritimme selittää virkailijalle että tulemme Lontoosta, siellä ei leimata poistumista. "Mutta miksi poikaystävälläsi on poistumisleima?" Öhm, se on leima maaliskuulta ja Argentiinasta! En tiedä yrittikö herra passivirkailija vain kiusata meitä, vai luuliko hän tosissaan että se oli Englannista tällä reissulla saatu leima. En sinänsä ihmettelisi jos kyse olisi tietämättömyydestä, sillä poistuessamme maasta poikaystävältäni kysyttiin mihin hän on menossa. Kun hän vastasi espanjan kielellä että Iso-Britanniaan, kysyi passivirkailija häneltä "Missä se on, mikä se on?".

Juuri kun luulin päässeeni perille, lentokentän ovet lukittiin hetkellisesti. Onneksi se kesti vain pari minuuttia ja pääsimme lopulta ulos trooppisen lämmön ja appivanhempien vastaanotettaviksi.