Argentiinan eloa - Week 3

Tasan kolme viikkoa takana Argentiinan eloa ja lomalaisuus muuttuu pikkuhiljaa arkiahkeruudeksi. Käytännönasiat alkaa selkiytyä, ja salaa muita seuraten olen oppinut kuinka pullot kierrätetään ja hedelmät hankitaan. Olisin silti mielelläni pistellyt porkkanoita pussiin itsekseni sillä espanjankielinen vihannessanastoni on hiukan heikko. Enkä käsitä miksi melocotón ei voisi tarkoittaa persikkaa. Ostin tänään kolme persikkaa ja ehdin taas jo unohtaa miksi niitä kutsuttiinkaan. 

Mulla on myös uusi kämppis. Sen nimi on Keijo Kolibrikuoriainen. Keijo ei tosin ole vielä ihan varma identiteetistään. Sillä on melkoisen olematon selkäranka mutta kova ulkokuori. Epäilen että Keijo olisi torakka sillä Keijo on hiukan kauniimpi. Kämppiksenä se on vain ehkä astetta liian seurallinen, kävisin mieluummin kylpyhuoneen puolella yksin mutta aina se tunkee mukaan. Yöksi se tulee sänkyni alle, mikä sekin on mielestäni hiukan liiallista läheisyyttä. 

Olen myös joutunut kokemaan inflaation omakohtaisesti. Lähdin kauppaan taskussani muutama peso ostaakseni vettä. Kaupassa himoitsin erästä energiajuomaa ja päädyin nappaamaan senkin mukaan, kerranhan tässä vain eletään. Kassalle saapuessani huomasin että viikottain ostamaani vesipulloon oli korjattu uusi hintalappu. Siipeeni sain ja siivet jäi saamatta. Nöyrästi pyysin kassaa jättämään energiajuoman laskultani ja maksoin 10% kalliimman vesipullon viimeisillä pesoillani.

Jos pesoni eivät olisi niin tarkkaan budjetoitu, haluaisin asustaa itseäni hiukan argentiinalaisemmin. Olen tehnyt sellaisen huomion että kaikilla argentiinalaisilla naisilla on erittäin paksupohjaiset sandaalit. Sellaiset terveyssandaalin näköiset. Mutta uskon että ergonomia on näistä kaukana, sillä korkeutta niillä on kuin puujaloilla kävelisi.

paksupohjasandaalit

Pitihän niitä silti käydä kokeilemassa.

//

Exactly three weeks since I changed my winter to summer and I'm starting to feel less like a Holiday Holly and more like and Everyday Emmy. Which is good. I did not come here to drink mojitos by the pool but to gather my projects and thoughts and return later with buckets of motivation in my pockets.

I have spied on my neighbours to learn how to recycle and confused my local fruit shop with newly invented names for peaches and melons. Luckily banana is a banana wherever you go. Though I do pronounce it more like bah-nah-na instead of bä-nänä nowadays.

I have also noticed that Argentinian women are all wearing these same type of sandals. They are the type that look comfy but could kill your ankles in an instant if you don't watch your step. I had to go and try them on though. Unfortunately my budget (which is so tight that I actually picked up a 20 peso bill from the loo the other day after accidentally dropping it) doesn't allow me to by anything that is good quality hand-made in Argentina so my ankles are safe in my worn out New Look ballerinas for a few more weeks.

And what's more, I have experienced inflation first hand. Yesterday I went to the shop to get some water (the tap water tastes like death though apparently no hazard to one's health) and the adventurer I am, I decided to deviate from my shopping plan and add a can of energy drink to my basket. Only at the cashier did I notice that they had a new price tag on the 6-litre bottle that I buy every week. It was 10% more expensive. The cash I had in my pocket did not cover these both, so I went for the healthy choice and left my wings behind the counter.

Other than that, life is good. Yesterday I found out that I also have a flat mate. He is pretty shiny and has no spine. I am not sure whether he could be a cockroach, but I believe he's not. However, I have never seen a cockroach so I cannot be sure. I named him Keijo and he keeps me company. Sometimes too much though, I'd rather him not join me to the bathroom and I would also prefer him  to sleep in the kitchen rather than under my bed. 

But I don't stress about things nowadays. So I'll let him be for now.