Argentiinan eloa - Week 4

On kulunut jo kuukausi siitä kun lähdin Lontoosta. Aika juoksee.

Minä en. (Lenkkeilyn aloittaminen oli mun tehtävälistalle tälle reissulle mutta kuinkas sitten kävikään...)

Kuvittelin että olisin ehtinyt tehdä jo vaikka mitä, mutta olin ilmeisesti liian ahne ajatellessani että kun päivään lisää kymmenen tuntia lisäaikaa niin siinä lisäajassa ehtii hoitaa kahdenkymmenen tunnin edestä uusia asioita. Logiikka loistaa taas poissaolollaan. Aivojeni tilalla on joskus iso popkorni.

Tällä viikolla myös kieleni otti takapakkia. Ei onneksi ihan kurkkuun asti tippunut, mutta espanjaa en ole puhunut pahemmin. Tämä johtui siitä että vietin melkeinpä koko viikon saksalaisen ja australialaisen seurassa.

Maanantaina käytiin La Bomba de Tiempossa, missä mielenkiintoisen pelkkiin rumpuihin perustuvan musiikkikonseptin lisäksi mielenkiintoa mietitytti muovimitassa tarjoiltu parin euron punaviini.

konex la bomba

Musta jotenkin tuntuu että mulla on mummoutunut mieli nuorennäkösessä nopassa kun mun about kymmennen vuotta vanhemmat ystävät ehdotti ensimmäisenä että lähdetään ulos tsekkaamaan Bairesin yöelämä. Ja sitten kello neljä aamuyöllä mä olen meistä ensimmäinen joka on jo valmis lähtemään kotiin nukkumaan. Miten nää nykyajan kolmekymppiset on näin nuorekkaita?

Tämä viikko on ehkä muutenkin mennyt jossain määrin peruutusvaihteella. Todella hauska viikko, ei siinä mitään, mutta olen huomannut ehkä pientä turhautumista itsessäni kun en olekaan päässyt suunnitelmieni ja pohdintojeni kanssa niin pitkälle kuin olin toivonut. Tulevaisuus on edelleen täysin auki, mikä ei sinänsä stressaa ollenkaan, mutta jossain vaiheessa pitäisi varmaan keksiä tapa tuoda taateleita taloon ja kahvia keittiöön. Ja se talo ja keittiökin maksaa kun Lontoosta on kyse. Ja Lontoosta tulee olemaan kyse. Jos jotain olen tähän mennessä tajunnut niin sen että tykkään Lontoosta.

//

Finally went to see La Bomba de Tiempo this week, which is basically a drum show and a cool outdoor club in Buenos Aires. I'm pretty gutted that I haven't gotten much further with my Spanish this week though, but it is partly for a fun reason because I have been hanging out with my newfound Australian and German friends. Acting like the tourists that we are!

Time has flown and I don't know why I would have expected it to move any slower on the other side of the world. So I'm half way through my Argentinian experience. Still no clue of what is going to happen next, but that is a very refreshing feeling to be honest. 

messi kid carrying la boca

In today's world we are all bombarded with the idea of goals and objectives and the traditional ways of building our futures to be based on status and possessions. While aspiring to succeed in the traditional way, people may sometimes forget to enjoy the process. Or forget that sometimes their goals are not actually defined by themselves. Or are goals even needed?

old man in la boca by martin arnold

Sorry for losing the thread that never even existed in this post. My point was. I don't know what's going to happen, but once I said that out loud I realised that I am only thinking that I don't know because I'm expecting myself to know how my future goes in the traditional way. I know about stuff that matters, and everything else will fall in place eventually. Trust me, it really is refreshing being clueless sometimes.

 

Two last photos taken this week in La Boca Buenos Aires by my friend Martin Arnold Photography - arnold.photography