Mendoza meni metsään // Unlucky in Mendoza

Mendozaan lähtö oli kuin Amazing Race-jaksosta. Pari minuuttia ennen bussiasemalle lähtöä huomaamme että meillä on tulostettuna ainoastaan yksi lippu ja meitä on kaksi. Onneksi on elektroniset versiot, ajattelimme. 

Asemalle saavuttuamme päätimme kuitenkin vielä varmistaa että piletti toimii myös kännykän ruudulta. Hyvä että kysyimme, ei nimittäin kuulemma toimi. Ei tässä tapauksessa, koska meidän bussimmekin on vaihtunut ja firman nimi ja lähtöaika on jotain ihan muuta kuin mitä etukäteen ostettu lippu antoi ymmärtää. Ja se piti siis tulostaa. Juoksimme ympäri asemaa locutorion toivossa ja sieltä perältähän sellainen nettikoppikioski lopulta löytyi. Vartti linja-auton starttiin, piletit paperille ja ei muuta kun juoksujalkaa laitureille huomataksemme että lähtöpaikan numeroakaan ei ole vielä ilmoitettu. Miksi tehdä se ajoissa, jos sen voi kuuluttaa juuri minuutilleenkin.

Matka sujui lopulta mukavasti ykkösluokan nojatuoleissa näpsäkän nuoren naisen tarjoillessa meille mitä omituisempia matkaeväitä.

Mendozaan saavuttuamme tarkistimme infopisteeltä paljonko he arvelisivat taksimatkan maksavan Lujan de Cuyossa sijaitsevalle hotellillemme. 150 pesoa. Kelpaa, eli ei muuta kun auton kyytiin. Onneksi oli Google Maps ja argentiinalaista credittiä puhelimessa jäljellä, sillä eihän se kuski tiennyt missä hotellimme sijaitsi. Ensin pikainen opetustunti kuljettajallemme siitä kuinka interaktiivista karttaa luetaan ja sitten täyttä vauhtia liikkeelle. Ja täyttä vauhtia ohi. Ja kartta väitti että oli tie kun ei ollut tietä. 250 pesoa myöhemmin ja poliisilta apua pyytäen pääsimme lopulta hotellille.

mendoza wine scenery

Pikapäikkärit ja lounaan metsästykseen. Läheinen bodega tarjoilee kuulemma maittavan avogrillilounaan. Sinne siis. Saavuimme juuri sopivaan aikaan kun paikalla on vasta muutama asiakas eikä lounasruuhka ollut ehtinyt iskeä päälle. Teemme tilauksemme ja odottelemme.

Vaihdan muutaman sanan naapuripöydän suomalaistytön kanssa.

Tunnin päästä tajuamme että ympärillämme syödään eikä meille kahdelle ole tuotu edes tunti sitten tilaamiamme juomia. Samalla tarjoilijatyttö tulee kertomaan surulliset uutiset - tilaamani leivän lisukkeet olivat kuulemma päässeet loppumaan. Vaihdan tilaukseni mihin tahansa muuhun mitä on tarjolla, meillä on nälkä. Poikaystäväni muuttaa welldonena tilaamansa pihvin raa’aksi, sillä emme jaksaisi odottaa enää yhtään ylimääräistä minuuttia. Hetken päästä uuden tilauksen teosta meillä ei ole vieläkään juotavaa ja viereiseen pöytäämme tuodaan ruokaa ihmisille jotka olivat tulleet paikalle yli puoli tuntia meidän jälkeen. Maha tyhjä, mitta täysi. Me lähdimme. Mulle tuli todella outo fiilis koko kokemuksesta, ihan kuin meidän naamat ei olisi miellyttänyt tai jotain. Miten on mahdollista että emme saaneet edes juotavaa tunnin aikana samalla kun ympärillämme mutustellaan pihvejä punaviinin kera. Ja kun tarjoilija kertoo että tilaamani ruoka on loppu, ei hän edes silloinkaan ehdota että vahingon korjaamiseksi voisi tuoda meille vaikka lasit viiniä talon laskuun. Tai edes sen tilaamani kuplaveden. 

Ja sitten seuraavana aamuna alkoikin kaatosade. Joka kesti kaksi päivää. 

Onneksi hotellimme oli sentään mukava ja viimeisenä päivänä söimme upean viiden ruokalajin lounaan viineineen kivalla viinitilalla. 

Bussimatka takaisinpäin ei sitten ollutkaan yhtä luksusta kuin menomatkalla. Noin tunti köröteltyämme kuulen yhtäkkiä korvani vierestä valtavan pamauksen ja refleksinomaisesti käännän pääni suojaan ja kierähdän viereiselle istuimelle kun ikkuna vierestäni räjähtää sirpaleiksi päälleni. Bussi jatkaa täyttä vauhtia eteenpäin samalla kun ihmettelemme uuttaa avolinja-autoamme. Edessämme istui selkeästi sairaanhoitajakutsumuksen omaava argentiinalaistyttö, sillä hän oli töpöttelemässä verta vuotavaa otsaani pumpulilla ennen kuin olin edes tajunnut mitä tapahtui.

argentina bus travel broken window

Ei mennyt ihan nappiin tämä reissu, mutta oli meillä silti sentään mukavia hetkiäkin. Täydellistä myös vaihteeksi päästä Buenos Airesin suurkaupunkihälinästä hiljaiselle maaseudulle. 

Ainiin, kun palasimme asunnolleni oli putkimies tehnyt reiän kylppärin kattoon. Onneksi oli enää päivä jäljellä ennen muuttoa ettei tarvinnut monta viikkoa elää yläkerran naapurien kanssa yhdistetyllä kylppärillä.

//

I have no doubts that Mendoza is a superb place to visit with beautiful landscapes and amazing wines. However, we almost missed both the wine and the scenery on our two-day visit to the winelands of Argentina. 

mendoza red wine glasses

Well, we almost missed the whole trip to start with.

Just before leaving to the bus station, we realised that we only have one ticket printed. Just in case, we checked at the station whether the electronic version is okay too. Apparently it wasn't. 15 minutes before the bus was leaving we managed to find a little Internet cafe and got those printed versions for both of us.

Once we arrived to Mendoza we jump in a taxi. The driver had no idea where our hotel was. Luckily I had some Argentinian data on my phone and we taught the driver to read an interactive map. Apparently he had never used anything similar to satnav before... This became very obvious once we noticed that he had passed our destination location with a mile or two before realising we had gone too far. 

When we finally got to our hotel, we were ready for some lunch. We went to the closest winery that was recommended to us. It didn't really live up to the expectations though as we never got served. They did ask for our orders, yet after an hour later everyone else in the restaurant was eating except us. And then they came to tell us that they've run out of some of the ingredients! They could have at least given us the drinks we ordered, but even those didn't come after an hour's wait. Please feel free to check out my Tripadvisor review for a longer rant on the Bodega Pulmary. Shame on you.

Luckily the small family-owned hotel called Posada El Encuentro was lovely.

And it was nice to have an enjoyable inside space as the next morning it started to rain. Heavily. It lasted until the day we left.

We didn't get any luckier on the bus on the way back to Buenos Aires. An hour after leaving Mendoza, I hear a huge bang next to me and see the window exploding into small pieces. Luckily I have Spiderman reflexes and manage to turn my head and roll over to the other side quickly to avoid a) getting glass on my face and b) falling out of the window as the bus continued driving ahead full speed. I did get a tiny cut though. But I wouldn't actually mind a cool Harry Potter -style scar on my forehead. Unfortunately it healed fast and now I have no proof of this adventure left on my face anymore.

I'm curious to know what actually happened though. We were told that apparently someone threw a rock at the bus. But the motive being? Who knows.

It may not have gone exactly to plan, but we did have a good time regardless. I'll show some of the better moments in an upcoming post. Including a canopy tour and a fancy 5-course lunch.

 

As I don't have many photos due to the weather conditions, I was kindly offered some shots of the sunnier Mendoza by my friend who went there a few weeks before us. So all the photos in this post are by Martin Arnold Photography. Except the one of a broken bus window. That was obviously taken by me with my phone.