Back in London (video)

Paluu on ollut mukava, mutta myös outo. Kaksi kuukautta on niin lyhyt aika että tuntuu kuin en olisi koskaan poissa ollutkaan. Varsinkin kun Lontoon ilma oli yhtä kylmä nyt huhtikuussa tänne saapuessani kuin mitä se oli tammikuussa täältä lähtiessäni.

Ensimmäinen viikko Lontoossa on ollut sekava kokoelma tuttuun kaupunkiin uudelleen asettumista, opiskelua, työpaikkojen selailua ja hakua sekä ystävien tapailua. 

Tänään selvisin puhelinhaastattelusta jatkoon tietämättä mihin työhön minua oltiin haastattelemassa! Siinä vaiheessa kun soittaja alkoi pommittamaan haastattelukysymyksiä en kehdannut enää tiedustella mistä roolista tässä oikein on kyse. Aika hyvä suoritus osaltani ottaen huomioon kuinka monipuolisesti erilaisia työjuttuja olen miettinyt, kyseessä olisi voinut olla melkein mikä vaan duuni...! Onneksi rekrytoija soitti uudestaan ja lähetti sähköpostivahvistuksen. Siinä vaiheessa tajusin että ei ole mitenkään mahdollista että olisin edes kyseistä työpaikkaa hakenut, vaan CV:ni on ilmeisesti löydetty työpaikkasivustolta. Oli kyllä äärimmäisen hauska tilanne hikoilla puhelinhaastattelussa samalla pohtien minkäköhänlaiseen työpaikkaan tässä edes yritän itseäni myydä. Onneksi mulla on taitoja jotka sopii duuniin kun duuniin!

Nappasin muuten tossa viime perjantaina kameran mukaan ja kokosin päivästäni vlogeista yleisesti tutun "My Day"-videon. Tältä näytti pitkäperjantai Lontoossa:

//

Feels like I never left. The weather on the last day of March was exactly the same what it was at the end of January when I left London. Or at least it felt as cold. Could have been a climate culture shock as well though. After the heat of Buenos Aires, almost anything would feel cold.