Pieni breikki // It's not you, it's me

Sain yhtäkkiä päähäni radikaalin ajatuksen - mitä jos lopettaisin bloggaamisen? Olen viimeisen viiden vuoden aikana kirjoittanut vähintään kerran viikossa postauksen. Se on aikamoinen määrä turhantärkeää tietoa. Harrastuksesta on tullut melkeinpä elämäntapa. Ja ihan loistava sellainen, sitä en kiellä.

Mutta toisaalta, ottaako se enemmän kuin antaa? Ja onko tästä oikeasti iloa kenellekään muulle kuin minulle? Vai täytyisikö tästä edes olla hyötyä muillekin kuin minulle? Netistä löytyy varmasti tuhansia vastaavia sivuja joista löytyy samanlaista sisältöä. Mihin Britannikaa tarvitaan?

Tämän ajatuksen syntymiseen vaikutti toki myös se että jouduin palaamaan sorvin ääreen, koska jollain se vuokrakin täytyy maksaa. Lontoossa nuo vuokrat kun liikkuvat hiukan eri tasolla kuin Buenos Airesissa. Ja ainakin toistaiseksi haluan olla Lontoossa. Ei siinä etteikö työnteko ja bloggaaminen voisi olla mahdollista samanaikaisesti, mutta ainakin tämän pienen työtauon jälkeen huomaa taas kuinka paljon kokopäivätyö Lontoossa vie viikosta tunteja. Ja aivoilta happea ja kropasta energiaa.

En mä silti kuitenkaan voi lopettaa. Kenelle mä valitan kun kaikki menee päin persettä jos ei olisi blogia jossa voi avautua? Mihin mä tungen kaikki mun lomakuvat jos en blogiin? Ja miten mä muistan kaikkien niiden hyvien ravintoloiden nimet jos en pääse etsimään niitä omasta blogistani? Ja miten mä pidän mun suomen kirjoitustaidon edes tyydyttävällä tasolla jos anonyymit kommentoijat ei pääse muistuttamaan mua pilkun paikasta? Ja olishan se nyt todella epäreilua olla jakamatta tietoa (or who am I kidding?) jos sellaista jostain asiasta löytyy.  Ja ilman blogia mä saattaisin unohtaa miltä mun fotogeenisen upea pärstä otsaryppyineen kaikkineen näyttää jos en säännöllisin väliajoin ota itsestäni valokuvia. Koska meidän kahden miehen ja kolmannen pyörän penthousessa ei ole kunnon peiliä.

Mutta koska tässä viime aikoina on nyt silti ollut hiukan haasteita pitää kirjoitustahtia yllä, niin varoitettakoon että tämä välikuolema saattaa vielä jatkua parisen viikkoa. Musta tuntuu myös että en oo tehny mitään muuta kuin käynyt ulkona syömässä, ja vaikka safkaa rakastankin niin olishan se nyt hemmetin tylsää jos jokainen postaus kuvailisi kananmunien keltuaisten kypsyyttä.

Haluan kyllä edelleen ylläpitää ja parantaa myös videobloggaamista. Ajallisesti se on vielä haastavampaa kuin kirjoitettu bloggaaminen, mutta enköhän mä muutaman editointitunnin johonkin väliin viikkoa saa mahtumaan. Ja onneks on Instagram. Tai ehkä voisin säästää aikaa tekemällä minipostauksia suoraan Facebook-sivulle? Vaihtoehtoja siis löytyy. Ilmeisesti en ole ihan vielä valmis muuttamaan autiolle saarelle ilman wifiä ja sosiaalista mediaa.

Jos alkaa ketuttaa se että tämä kelvoton kotisivu päivittyy liian laiskasti, ja haluat edelleen saada säännöllisesti digitaalisen annoksen ulkosuomalaisuutta, reissailua ja Lontoota, niin käy ihmeessä kurkkaamassa "Lontooseen" ja "Ulkosuomalaiseksi" linkkien takaa muita huippuja lontoolaisten, ulkosuomalaisten ja reissaajien blogeja. 

Katellaan miten käy. Voitte aloittaa vedonlyönnin kommenttiboksissa siitä kuinka monta päivää kestää ennen kuin alan saamaan vieroitusoireita ja alan taas kirjoittamaan useammin. Tai kertokaa vaikka brutaalin avoimesti mitkä osat tätä blogia on ihan turhaa bittien tuhrausta ettei tarvitse jatkossa tuhlata kenenkään ruutuaikaa - saatika mun sormia! 

london skyline dlr train

 

// Just thought I would give you a heads up regarding the lazy update schedule. I might keep a short break from this thing. I was also questioning the usefulness of this blog, but to be honest, useful or not, it's not like I would be able to totally stop writing it anyway  :D So I'll see you soon. Maybe. For sure.