Equatorial Guinea

Where: Malabo, Equatorial Guinea
When: 6 days in December 2015
How: With Iberia from London via Madrid, 980 pounds and 11 hours (well more for us because Iberia messed up our booking). Flights usually around 600-700 pounds and AirFrance via Paris is a good option too.
Bed: Hotel Villa Brenda (they don't have a website)

Gabonin ja Kamerunin välissä Länsi-Afrikassa sijaitseva pienestä mantereenpalasta ja muutamasta saaresta koostuva Päiväntasaajan Guinea ei ole se kaikkein yleisin turistikohde. Kyseisen maan päämiehenä on tällä hetkellä Afrikan mantereen pisimpään vallassa ollut diktaattori, mikä ei ole erityisemmin nostanut maan hohtoa turistien näkökulmasta. Itse maahan pääseminenkin on käytännössä erittäin hankalaa, kuten huomasitte aiemmasta postauksestani. Hassua kyllä, amerikkalaiset pääsevät maahan ilman viisumia. Tämä johtunee amerikkalaisten öljy-yhtiöiden tiiviistä "yhteistyöstä" maan päämiesten kanssa uskoisin.

Se että valokuvien ottamiseen tarvitaan erikseen ministerin lupa, ei myöskään välttämättä nosta tätä maata Teneriffan rinnalle lomakohdevaihtoehdoksi. Itsellänihän ei tietenkään mitään erityisiä lupia valokuvaukseen ollut, joten jätin isomman kameran kotiin ja nappailin kuvia ja videomateriaalia erittäin hienovaraisesti kännykän lisäksi pienellä GoProllani.

Tämä asuinalue rakennettiin Afrikan unionin kokousta varten jotta maiden päämiehet voisivat asua vierailunsa aikana mukavasti. Tällä hetkellä talot ovat tyhjillään. who needs a hotel when you can have your own house for a weekend visit?

Tämä asuinalue rakennettiin Afrikan unionin kokousta varten jotta maiden päämiehet voisivat asua vierailunsa aikana mukavasti. Tällä hetkellä talot ovat tyhjillään. who needs a hotel when you can have your own house for a weekend visit?

Maasta löytyi noin kaksikymmentä vuotta sitten öljyä, mikä nosti bruttokansantuotteen tasolle jota kehittynytkin valtio voisi kadehtia. Ja vaikka varallisuus on tuonutkin hurjaa kehitystä esimerkiksi infrastruktuurin muodossa, ei tavallinen tallaaja tuota öljyrahaa pahemmin arjessaan huomaa. Eikä ole epäilystäkään kuka siitä on hyötynyt. Amerikkalaiset ym. expatit ja liikematkailijat pääsevät yöpymään viiden tähden hotelleissa kaikkine palveluineen, monikansalliset yhtiöt ovat tuoneet valtavat lasitalotoimistonsa sileiden uusien asfalttiteiden varteen ja jokaisella ministeriöllä on luonnollisesti oma kuudensadan neliön rakennuksensa pylväillä reunustetuin sisäänkäynteineen.

sofitel hotel malabo
presidentin joulutervehdys kadun varrella

presidentin joulutervehdys kadun varrella

Tämä oli myös ensimmäinen matkani maahan jossa presidentin asema on astetta erikoisempi. Yllättävän nopeasti siihen kuitenkin tottui että jokaisessa tienristeyksessä oli suuri kyltti jossa hymyilevä presidentti toivotti hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Jokaisen hotellin aulassa piti myös luonnollisesti olla suuri taulu presidentin pärställä, ja kotien seinillä oli valokuva presidentistä siinä lasten muotokuvien keskellä. Mietin että mitenköhän sitä hotellien presidenttipotrettipakkoa valvotaan. Mitä jos hotelli jättäisi taulun ripustamatta, kävisikö joku antamassa sakot?

Päiväntasaajan guinean presidentti hotellin aulassa

Päiväntasaajan guinean presidentti hotellin aulassa

sofitel oli ottanut potrettipakkoon vähän moderninnan näkökulman

sofitel oli ottanut potrettipakkoon vähän moderninnan näkökulman

Taksin tunnisti punavalkoisesta värityksestä. niitä oli paljon sillä harva omisti autoa ja julkista liikennettä ei ole.

Taksin tunnisti punavalkoisesta värityksestä. niitä oli paljon sillä harva omisti autoa ja julkista liikennettä ei ole.

Yksi mielenkiintoinen fakta jonka opin, oli että Päiväntasaajan Guineassa on enemmän autoja kuin ihmisiä. Sinänsä ei niin yllättävää jos ottaa huomioon maan öljyrikkauden ja julkisen liikenteen olemattomuuden. Joka toinen autoista tuntui olevan puna-valkoinen taksi, jonka kunto vaihteli ihan ookoosta täysin rämään. Taksilamppu saattoi joko roikkua ikkunasta, puuttua kokonaan tai olla liimattu takaluukun päälle. Oli se joskus ihan normaalisti siinä katollakin. Mielenkiintoisin kyyditsijä oli taksikuski jolla ei tainnut olla varaa täysin sirpaileiksi tuhoutuneen tuulilasin korjaukseen, minkä vuoksi kuski joutui pitämään päätä sivuikkunan ulkopuolella nähdäkseen minne ajoi. Eipä se kai niin tarkkaa, eihän tuolla ollut edes osoitteitakaan. Olihan siellä niitä parempiakin autoja - ainakin yksi Ferrari ja useampia Range Rovereita ja Audeja. Ja yksi Mitsubishi jonka takaikkunassa oli Suomen lippu ja porovaroitusmerkki. Kerroin kuskille että hänen second-hand hankintansa on selvästi asunut aiemmin kotimaassani.

malabo eq guinea
kahvila-baari lubassa

kahvila-baari lubassa

Uudet moottoritiet mahdollistivat sen että mekin pääsimme tavallisella hotellin minipakulla kaupungin ulkopuolelle. Tienvarsikojujen perusteella kuuminta kauppatavaraa ovat puskarotat ja jättietanat. Ja keittobanaani tietenkin. Isoille teille pääsystä joutui jonkin verran tullia maksamaan, mutta niitä armeijan tiesulkukohtia en oikein ymmärtänyt. Viidenkymmenen kilometrin ajomatkalla Malabosta Lubaan sotilaat pysäyttivät meidät kahdesti. Kurkkasivat autoon ja sanoivat ok jatkakaa.

Kalaa ja plantaania. Voisin elää loppuelämäni tällä ruokavaliolla.

Kalaa ja plantaania. Voisin elää loppuelämäni tällä ruokavaliolla.

Päiväntasaajan Guinea on ainoa afrikkalainen valtio jonka virallinen kieli on espanja, mikä luonnollisesti johtuu siirtomaa-ajoista.  Suurin osa maan ulkomaalaisista asukeista näytti kuitenkin nykypäivänä olevan kiinalaisia ja portugalilaisia. Välit entiseen siirtomaaisäntään eivät huhujen mukaan ole erityisen hyvässä kunnossa. Joku voisi väittää sen johtuvan siitä että jenkkejen ja kiinalaisten kanssa on paljon kivempi tehdä kauppaa koska ne eivät välitä ihmisoikeuksista ynnä muista sellaisista pikkujutuista. Toisaalta voitaisiin väittää että välit ovat kunnossa, olihan se kuulemma juuri Espanja joka varoitti nykyistä presidenttiä kun Margaret Thatcherin poika suunnitteli Päiväntasaajan Guineaan kohdistuvaa vallankaappausta vuonna 2004.

Huomaatteko muuten että kaikki kuvat ovat aika harmaita? Tämä johtuu siitä että saarella oli jatkuvasti sumua. Tai en tiedä voiko sitä kutsua sumuksi, sellainen harmaus oli kuitenkin jatkuvasti päällä. Tämä on ilmeisesti se talvi. Lämpö pysyi kuitenkin koko ajan kolmenkympin hujakoilla. Kesä erottuu ilmeisesti siis sillä että harmauden sijaan taivas on sinisempi.

bioko norte seaside

Toivon suuresti että monikansalliset raaka-aineyhtiöt eivät pääse lopullisesti pilaamaan tämän maan tulevaisuutta. Päiväntasaajan Guineassa on nimittäin upea luonto, eläinkanta ja alle miljoonaan ihmisen asukasluku mikä mahdollistaisia monia asioita kehityksen kannalta. Ehkä jonain päivänä tavallinen turistikin pääsee siihen tutustumaan. Ehkä.

Oletko koskaan aiemmin kuullut Päiväntasaajan Guineasta? Oletan että jos olet, se ei tainnut olla erityisen positiivista? Matkustaisitko maahan jossa ei ole ollenkaan muita turisteja? Ja te jotka olette matkustaneet paljon Afrikan raaka-ainerikkaissa maissa, näkyykö kansainvälisten yhtiöiden ja kiinalaisten läsnäolo vahvasti?