#ReilutBlogit vol 2 - Esimerkiksi niistä leijonista ja siitä miksi en itse osaa aiheesta kirjoittaa

Vaikka kyseinen kampanja on jo siirtynyt kakkoskaudelle, on tämä minulle vasta ensimmäinen teksti aiheen tiimoilta. Täytyykin siis kiittää näin vuoden myöhässä My Post-University Life -blogin Lauraa alkuperäisestä haasteesta, ja pahoittelut että vastaukseni tulee hiukan jälkijunassa.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa aiheesta jo silloin viime vuoden puolella, mutta nopeasti huomasin että näkökulmaa miettiessäni monimutkaistin asiaa liikaa ja lopulta päädyin odottelemaan parempaa inspiraatiota jonka avulla voisin tuoda näkökulmani reilusta matkailusta esille ilman useamman sivun kriittistä kirjoitusta siitä kuinka eettisyys, vastuullisuus ja kestävä kehitys tulisi edes määritellä.

Esimerkiksi yksi asia mitä pohdin, oli asioiden liiallinen yksinkertaistaminen. Vaikkapa se että joskus hyvää tarkoittava ihminen saattaa toiminnallaan tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksinkertainen vinkki "tee vapaaehtoistyötä", voi lopulta ollakin reiluuden vastakohta. Muistan lukeneeni tästä aikoinaan erittäin hyvän blogikirjoituksen bloggaajalta joka oli itse toiminut vapaaehtoistyöntekijänä Afrikassa, mutta jälkikäteen ymmärtänyt asian monimutkaisuuden kehitysmaiden kehityksen kannalta. Linkkaisin postauksen tähän, mutta se on valitettavasti jo poistettu ja tuo kyseinen blogi ei enää päivity. Emma on kuitenkin blogissaan myös tuonut esille mietteitään omasta vaapaehtoiskokemuksestaan rehellisesti. (Tunnustan samalla että hän on aina ollut bloggaaja-idolini, juurikin sen takia että osaa kirjoittaa monimutkaisistakin asioista, kuten rasismista, fiksusti ja löytää aina oikeat sanat ja perustelut kriittisiin kommentteihin.)

Koska en tälläkään kertaa osaa jäsennellä maailmantuskaani tai pohjustaa keskustelua älykkäästi aion vain yksinkertaisesti vastata Tarinoita Maailmalta ja Matkakuume.net -blogien aloittaman kakkososan kysymyksiin.

1. Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.

2. Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet matkoillasi sen jälkeen tehnyt. 

Haasta mukaan kaksi bloggaajakollegaasi haasteeseen ja kysy myös lukijoiltasi kokemuksia! 

Bloggaajan ei tarvitse haasteita toiselta odotella, tähän saa osallistua haastamattkin kuka tahansa.
 

Tässä siis vastaukseni:

1. Etelä-Afrikan Johannesburgissa vieraillessani minulta kysyttiin haluaisinko nähdä leijonanpentuja. En ollut tiennyt että sellainen olisi mahdollista, mutta innoissani vastasin että tottakai! En ollut aiemmin kuullut että tällaisia paikkoja löytyy Etelä-Afrikasta, saatika että olisin lukenut aiheesta etukäteen mistään näkökulmasta. Paikan päällä kyselin että minkä takia täällä ylipäätään kasvatetaan pentuja vankeudessa. Vastaukset tuntuivat sinänsä loogisilta - koska salametsästys on suuri ongelma, täytyy kantaa ylläpitää "keinotekoisesti".

Mutta onneksi matkabloggaajien joukossa on niitä minua fiksumpia, jotka ottavat asioista selvää ja jakavat tietoutta meille ei-niin-suunnittelevaisille reissaajille. Vaihda Vapaalle -blogi kirjoitti erittäin hyvän postauksen aiheesta: Luoteja Varten Kasvatetut. Jälkikäteen siis opin, että vaikka kuinka eri paikat väittäisivät että juuri he ovat leijonien suojelun asialla, on todellisuus luultavasti se että jokainen näistä "suojelutoimintaa" toteuttavista tahoista on jollain tavalla joko suoraan tai välillisesti tukemassa leijonien kasvatusta turistien maksua vastaan metsästettäviksi.

Valitettavasti voisin tosin uskaltaa väittää että leijonien kasvattaminen metsästyskohteiksi ei lopu sillä että jatkossa me kaikki turistit olemme tiedostavampia ja jätämme pennut paijaamatta. En ole varma kuinka paljon pennun paijaaminen maksaa, koska itse en siitä maksanut, mutta oletan että tulot ovat pientä verrattuna niihin summiin jotka liikkuvat miljonäärimetsästäjien kukkaroissa.

Aihe on hankala monin tavoin. Voimme ajatella että leijonien näkeminen safarilla niiden luonnollisessa elinympäristössä on reilua matkailua, mutta onko se oikein että Afrikan luonnonpuistoturismi on johtanut siihen että paikallisilla ei ole varaa päästä tutustumaan oman maansa eläimistöön? Nämä luonnonpuistot kun jäävät korkeiden hintojensa takia pitkälti rikkaiden ulkomaalaisten vierailukohteiksi. Toki joissain paikoissa on erikseen hinnat paikallisille ja turisteille, mutta edes nämä halvemmat hinnat eivät välttämättä ole kaikkien paikallisten budjettiin sopivia. 

Oli miten oli, en tällä pohdinnalla kuitenkaan missään nimessä yritä puolustella omia virheitäni, tai sanoa että yksittäisen matkailijan vastuullisuus olisi turhaa omantunnon puhdistamista, vaan ennen kaikkea avata omaa ajatuksenjuoksuani ja sitä minkä takia koen tällaisista aiheista kirjoittamisen itselleni henkilökohtaisesti erittäin vaikeaksi. Turhaudun usein, sillä haluaisin pystyä omilla teoillani edes jollain tasolla pitämään tätä palloa pyörimässä tuleville sukupolville mutta mitä enemmän opin ja luen, sitä enemmän ymmmärrän että roskan nostaminen oikeaan kierrätyskoriin ei yksin riitä, jos samanaikaisesti jossain äänestetään Trumpia presidentiksi, Persuja hallitukseen ja Maailmanpankki sekä kansainväliset yritykset harjoittavat nykypäivän kolonialisimia uusliberaalin talouspolitiikan avustamana.

Tämä ei silti tarkoita sitä ettenkö tuotaa roskaa nostaisi. Hanskojen heittäminen tiskiin ei ole kuitenkaan se oikea ratkaisu, ja sen takia on hienoa että tällaisia blogihaasteita syntyy. Useammat pienet teot voivat lopulta luoda yhdessä pohjan isommille ja joskus ehkä jopa rakenteita muuttaville teoille. 

Ja takaisin reilun matkailun aiheeseen. Tästä oppineena osaan ehkä jatkossa suunnitella asioita paremmin etukäteen. Minun matkustustapani on erittäin spontaani, enkä yleensä tee minkäänlaista suunnitelmaa ennen reissua, enkä oikeastaan edes pahemmin googlaile vinkkejä tai lue matkaoppaita. Pärähdän paikan päälle ja annan tuulen viedä. Joskus olisi kuitenkin hyvä selvittää asioita etukäteen. Jatkossa aion tehdä niin. Ja toivottavasti edes joku muu osaa nyt tietoisesti jättää pennut paijaamatta Etelä-Afrikkaan suunnatessaan. 

2. Erittäin epäloogisesti, tämä esimerkki jota haluan käyttää tähän kysymykseen on ajalta ennen esimerkkiykköstä. Sitten Flipper-elokuvan, olen aina haaveillut näkeväni delfiinejä lähietäisyydeltä. Onneksi delfinaarioiden epäeettisyys on aiheena ollut enemmän tapetilla, joten sen sijaan että olisin hakeutunut delfiininkouluttajaksi, ymmärsin että haave tulee toteuttaa jollain muulla tavalla. 

Australian Adelaidessa on mahdollista osallistua purjehdukselle, jossa saat halutessasi roikkua veneen perässä märkäpuvussa, ja hyvällä tuurilla villidelfiinit tulevat uteliaisuuttaan pyrähtämään veneen alta tai ympäriltä. Ja tulivathan ne. Voisin vannoa että iloisten villidelfiinien vilahdus edes hetkellisesti on piristävämpi kokemus kuin vastaavan vangitun silittäminen.

 

Siinä siis minun kokemukseni. Melkein lähti pallo karkuun ja asian pohdiskelu aiheen ohi, mutta kai tästä jonkinlaisen kopin joku ehkä otti? Herättikö tämä teissä ajatuksia?

Heitän haasteen eteenpäin vaikkapa Merille ja Marille. Toki kuka tahansa saa aiheeseen tarttua!