Menneen viikon mietteitä // Life lately

On yllättävän pelottavaa huomata kuinka nopeasti aika voi kulua. Siitä on nyt vuosi kun palasin Buenos Airesista takaisin Lontooseen. Tavallaan tuntuu että tässä välissä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. Mutta toisaalta taas ihan hirveästi kaikkea. Silti tuntuu ihan siltä kuin eläisin jonkinlaisessa oudossa välitilassa, odottaen sitä seuraavaa vaihetta, seuraavaa suurta muutosta. 

Pidän Lontoosta mutta välillä tähän kaupunkiin menee kaikin puolin hermot. Haluaisin ajatella että en ole rikkauksia kaipaava uraohjus joka haaveilee upeasta urheiluautosta, mutta tässä kaupungissa on mahdotonta olla ajattelematta uraa ja palkkapussin suuruutta. Tai pienuutta.

Katsoin viime viikolla Mission Blue-dokumentin ja inspiroiduin. Ehkä minustakin tulee joskus tutkija. Ei ehkä meribiologi, mutta enköhän minäkin jonain päivänä löydä oman aiheeni.  Voin ehdottomasti suositella kyseistä dokumenttia, ikävä totuus maailman merien tilasta, mutta haluan uskoa että toivoa on vielä!

Mietin kuumeisesti seuraavaa matkakohdetta. Tuntuu että helmikuisesta reissusta on jo ihan liian kauan. Ja tällä kertaa haluaisin taas jonnekin lämpimään. Kuukauden päästä käymme ystäväni kanssa viikonloppuvierailulla Istanbulissa, mutta kesäkuulle olisi kiva keksiä jokin hieman pidempi reissu. Maailmassa on vain niin paljon kohteita joissa en ole vielä käynyt että valinnan tekeminen on äärimmäisen hankalaa. Sen tiedän että kaipaan upeita luontomaisemia ja roadtrippiä.

Olen löytänyt aivan huikean hyvän vegaanijäätelön! En väitä että olisin vegaani, tämä tuote osui silmiini maidottomuuden ansiosta. Brändin nimi on Booja-Booja, ja tämä ei ole millään lailla sponsoroitu mainos, vaan olen ihan vilpittömästi niin iloinen että löysin tämän herkun että haluan jakaa tiedon muillekin. En ole varma myydäänkö Booja-Boojaa Suomessa, mutta jos satut olemaan Englannissa niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Itse bongasin jäden luomukaupan pakastimesta, mutta jälkikäteen opin että sitä löytää myös Waitrosesta.

hej swedish cafe london

Lauantaina päätimme vierailla joen toisella puolella Southwarkissa. Bongasimme kahvilan jonka nimi oli "Hej". Nimi oli tae korvapuusteista. Joku kertoi minulle joskus että Lontoo on Ruotsin kolmanneksi suurin kaupunki, koska täällä on niin paljon ruotsalaisia että käytännössä tuo joukkio on väestönä ruotsalaisen kaupungin kokoinen. Sinänsä en ihmettelisi, koska jokaisesta kadunkulmasta tuntuu nykyään löytyvän ruotsalainen kahvila. Tosin nyt kun hieman googlettelin niin tulin siihen tulokseen että minua en ehkä snadisti huijattu. Ruotsin kolmanneksi suurimmassa kaupungissa on neljännesmiljoona asukasta. Se on muuten Malmö. Ei Lontoossa nyt sentään ihan Malmön verran ruotsalaisia voi olla!?

//

It has now been a year since I left Buenos Aires and came back to London. It feels like many things happened, yet nothing happened. It's almost as I always need some big life changing events to take place or plans to look forward to, or otherwise I feel restless. For me living mundane life is like living in a limbo. It doesn't really make any sense and I realise it myself too. Maybe it's time to grow up?

I recently watched a documentary of Sylvia Earle. Such an inspiration. (The above photo is not Sylvia by the way. That is me and my first time ever in a wetsuit.) I wish I could be a marine biologist and scientist, but I have no knowledge of it whatsoever. And I've never tried scuba diving. It's a bit sad to admit considering that I would like to call myself and adventurer and I love travelling. But I'm somehow slightly scared of the idea of being under water for long periods of time. I love the sea but I suck at swimming. Shark cage diving was just perfect for me because I got to be in a cage and I could hold on to something without having to worry about moving to a certain direction with my own arms and legs.