Espanjan (vaiko argentiinan) alkeita hahmottaessa // Encounters in Spanish

Yksi suurimmista syistä minkä takia halusin lähteä nimenomaan Argentiinaan, enkä vaikkapa jonnekin Aasiaan, oli että voisin oppia espanjaa. Toki tajusin että argentiinalaisten espanja on ihan jotain muuta kun se mitä koulussa aikoinaan muutaman kurssin väsersin, mutta sen sijaan että olisin täysin tästä hätääntynyt, tajusin että se saattaakin jopa helpottaa oppimista! Lisäksi argentiinalainen lausumistapa on yllättävän suuhunsopivaa sössötystä. Ja siitä puuttuu ne minua ärsyttäneet lässytyspiirteet mitä Espanjassa vaalitaan. Eikä siinä mennyt kuin päivä ja osasin jo ravintolassa tilata pojjon sijaan possoa. Eli pollo on siis kana ja tuossa kaksi eri tapaa lausua se espanjankielellä.

Huomasin että koska joudun pohtimaan argentiinan espanjan ja espanjan espanjan eroja, jää jotkut asiat paremmin mieleen. Olin siis ennen tänne tuloa todellakin sillä tasolla että hyvä jos hyvää päivää osasin sanoa.

Ei että tässä vielä mitään syvällisiä keskusteluja argentiinojen kanssa käytäisiin. Kävin viikko sitten grillijuhlissa missä puhuttiin pelkästään espanjaa, ja vaikka välillä olin ihan Messinä niin sitten oli niitä hetkiä kun jouduin erittäin ankarasti keskittymään etten hymyilisi väärässä kohdassa keskustelua. Mitä jos nyt puhutaankin ilkeistä poliitikoista eikä naapurin Nassesta.

Hetken aikaa olin myös hyvin epäilevä kun lautaselleni laitettiin kivestä muistuttava grilliherkku. Kovasta yrityksestä huolimatta kukaan ei oikein osannut kertoa mikä tämä herkkupussukka oikein oli. Itsehän olin jo siinä vaiheessa pelännyt pahinta, joten tuo lopulta mustaksi makkaraksi paljastunut herkkukassi suli hitaammin suussani kun manselainen vastaava. 

lady and the car buenos aires by martin arnold

Asia mitä arvostan täällä kuitenkin suuresti on argentiinalaisten ystävällisyys ja sydämellisyys. Vaikka Buenos Airesia kutsutaankin Etelä-Amerikan Pariisiksi, niin ihmiset muistuttavat kaikkea muuta kuin pariisilaisia. Käytän surutta hyväkseni jokaikistä asiakaspalvelutilannetta kielen oppimiseen. Yhden tarjoilijan sain opettamaan minulle pihvin kaikki eri kypsyysasteet, kioskimyyjän kanssa toisteltiin numeroita ja pikapesulassa opin kotiäidin tärkeimmät termit. Se mikä erottaa tämän Pariisista on se että täällä ihmiset ovat iloisia kun yritän. He alkavat puhua hitaammin ja selkeämmin ja kuuntelevat maltillisesti kun pohdin kuinka tener taipuu imperfektissä.

On toki niitä poikkeuksiakin. Kuten se kaupan kanssa joka ensimmäisellä viikolla tuhahti että miksi tulen tänne jos en osaa edes espanjaa puhua. Ärsyttävintä näissä tilanteissa on se että ymmärrän joka sanan mutta olen vain tuskastuttavan hidas vastaamaan.

Kuten eilen kun poke kollegalleen kertoi että "ei se taida ymmärtää mitä me sanottiin sille". Kyllä, ymmärsin täydellisesti että kerroit minulle juuri että sisäänpääsymaksu on näinkin kallis koska sillä saa koko illan ilmaista olutta. Sen sijaan että olisin keskustellut nokkelasti halvasta huurteisesta, toljotin tyhmänä ja kävelin sisään turisti otsaani tatuoituna.

//

Moving to Argentina to learn castellano is not necessarily the smartest move considering how they have decided to totally ignore one tense from the conjugation of verbs and pronounce the double l's like no Spanish speaker anywhere else ever would. 

Yet I'm happy that I'm here and nowhere else, because even the people that I randomly encounter while doing my shopping or having lunch are happy to simplify their Spanish so that I would understand. And not only that, but they also take the time to actually start a proper conversation though I can barely tell them I only came here to buy a pair of scissors. Once I leave with my purchase, I have not only gained a sharp object but a slightly sharper mind too with a few more Spanish words in my brain.

I blithely exploit this. The other week I made a waitress to teach me a whole bunch of new words. Like the different levels of steak doneness (is this a word?). Tipping well is still cheaper than getting private lessons at a language school. 

Which I also attended for a week and I must say it did help me a lot. Can I tell you a secret? I was a bit of a nerd back in the day. Well, I still am. I loved school all the way - even the exams. Or especially the exams. Having to do one on a last day of language school took me back to all those good memories!

Not that it's only fun and games, this language learning. On my first week an uptight supermarket cashier made a remark on why am I here if I cannot even speak the language. The annoying thing is that I understood him clearly on everything he said but couldn't come up with a sassy counter-comment because I am so bloody slow when it comes to constructing sentences in Spanish. 

Like last night when I went to a friend's birthday and the bouncer commented to his colleague with a grin that "this girl probably didn't understand a word I just said". Yes, I actually understood perfectly that you told me that the entrance fee is so high because you get free beer all night. Who knows, maybe it was the odd concept of free alcohol that made me slur even before drinking any of it, but I froze once again and walked in with the word tourist stamped on my forehead...

 

*Photo taken by my talented German friend, Martin Arnold