Jotta et katuisi kuolinvuoteellasi mitään // Live so that you have nothing to regret

Ole rehellinen itsellesi ja elä juuri omanlaistasi elämää.

Se että jossain vaiheessa elää elämäänsä muiden odotusten mukaisesti ei välttämättä ole huono asia, mikäli ei itsekään vielä tiedä mitä haluaisi tehdä. Ehkä seuraamalla muiden esimerkkiä tai ehdotuksia, löytää ideoita kokeiltavaksi ja keksii ammatin opiskeltavaksi.

Mutta.

Siinä vaiheessa kun hakee tiettyä opiskelupaikkaa vain koska vanhemmat näin haluavat tai koska se kuulostaa siistimmältä kuin se mikä sinua oikeasti kiinnostaa, kannattaa miettiä kahdesti.

Tai silloin kun pysyy samassa työpaikassa päivä toisensa jälkeen, vaikka se veisi kaiken energian antamatta mitään vastineeksi vain sen takia että se näyttäisi huonolta ansioluettelossa jos työpaikkaa vaihtaisi liian usein.

Tai menisi naimisiin vaikka haluaisi olla ikuisesti itsenäinen.

Tai ostaisi vihreät farkut vain koska ne ovat muodissa. Tai jättäisi ostamatta vihreät farkut koska ne ovat muodissa ja kaikilla on jo sellaiset ja olisi väärin hankkia jotain jota jo kaikilla on vaikka itse siitä pitäisikin. 

 

Tee töitä tarpeen mukaan ja muista millä on oikeasti merkitystä.

Oletko koskaan pysähtynyt ja miettinyt minkä takia teet töitä? Kenelle teet töitä? Toki työ on terminä laaja. Jos rakastat työtäsi ja se ei ylikuormita sinua ja sinulla ei ole ystäviä, lapsia tai puolisoa joiden kanssa mieluummin viettäisit aikaasi, niin totta ihmeessä työ voi olla se elämään eniten sisältöä tuova asia. Ja mikä sen upeampaa kuin työ josta pitää niin paljon että sen tekeminen on näin aikuisena yhtä auvoisaa kuin lapsena hiekkalaatikolla kakkujen kyhäileminen.

Mutta miksi jäisit tunniksi ylitöihin jos se tarkoittaa että myöhästyt iltateeltä ystäviesi kanssa?

Miksi raataisit niska limassa kuusikymmentätuntista työviikkoa viiden vuoden ajan jos tuon viiden vuoden aikana missaat nuoruutesi parhaat vuodet tai lapsesi hauskimmat oppimisen hetket?

Jättäisitkö upean lomamatkan ystäviesi kanssa väliin, jotta saisit seuraavassa kvartaalissa kymmenen prosenttia paremman bonuksen?

 

Ilmaise tunteesi rohkeasti.

Tämä ei tarkoittane että itkupotkuraivarit kannattaa vetää julkisella paikalla heti jos on vähän huonompi päivä.

Mutta jos rakastat, kerro se. Jos et enää rakasta, tuo se esille ja siirry eteenpäin. Jos olet eri mieltä, mainitse siitä. Jos näet vääryttä, uskalla sanoa ääneen.

 

Pidä yhteyttä ystäviisi.

Nykypäivänä astetta helpompaa kuin sata vuotta sitten. Toisaalta ystäväpiirikin on samalla suurempi. Joka päivä ei tarvitse olla kyselemässä kuulumisia. Ja jos et kuule ystävästäsi pitkään aikaan, ei siitä tarvitse ottaa nokkiinsa. Mutta mikset itse voisi olla se joka lähettää ensimmäisen postikortin. Parhautta ovat ne hetket kun pitkästä aikaa näkee ystävän ja voi kertoilla kuulumisia kahvin ääressä kuin viimeeksi eilen olisi tavattu. Älä siis epäröi sanoa hei vaikka edellisestä kerrasta olisi jo aikaa.

 

Anna itsesi olla onnellisempi.

Kel onni on se onnen kätkeköön. Ehkä paskin neuvo ikinä.

Onnellisuus tuo ympärilleen onnellisuutta. Älä siis epäröi olla onnellinen. Sen sijaan että onni karkaisi, se luultavasti vain kasvaisi.

Ja te kateelliset kurkkunaamat. Mistä murjotus? Mitä saavutit ilkeällä ilmeelläsi? 

Kuulostivatko nämä tutuilta? Minä en näitä nimittäin itse kehittänyt, vaan käänsin vapaasti The Guardianin vanhasta artikkelista joka kertoo erään sairaanhoitajan kirjoittamasta kirjasta johon hän kokosi viisi kaikkein useiten kuulemaansa katumusta vanhusten suusta.

Alla alkuperäiset lauseet englannin kielellä ja omat pohdintani niihin perustuen.

//

I wish I'd had the courage to live a life true to myself, not the life others expected of me.

If you have dreams you are lucky. Follow them. Not many people even know what they would like to achieve in life (myself included). All I know is that I will continue pursuing things that make me happy and things that are truly me. 

So if you already know what you want, go and get it. 

And if you don't know, don't panic.  It'll come to you. But not if you keep to your comfortable box and never let any light in. Stay curious, stay open-minded and keep on moving forward.

 

I wish I hadn't worked so hard.

I honestly believe this is pretty self-evident. Yet some people wake up in their sixties realising they have an amazing car with no mileage because they never had the time to drive it. 

Well at least it'll be easier for your grandchildren to sell the car when they inherit it.

I doubt that the opposite of this is to spend your whole life in a hammock and live like a lazy ass bum, but I guess we all got the point behind this.

 

I wish I'd had the courage to express my feelings.

Let people know you love them. Don't keep it to yourself if you see something that is wrong.

 

I wish I had stayed in touch with my friends.

Let them know how you're doing and be interested in their new endeavors. And if you haven't heard of someone in years, it's not a reason to hold resentment for not keeping in touch. You can be the first to make the call when you're back in town. Not all of us are into writing letters, and that is okay. It doesn't mean that your paths can never cross again. 

 

I wish that I had let myself be happier.

What is it that once people have reasons to be happy they get scared of losing it and don't dare to enjoy those moments of happiness fully? And why do we even have to call them "moments" of happiness? What if those moments could last more than the span of time that the word 'moment' is usually a definition of.

Happiness is often a choice. And it is very unsettling to see people continuously stepping on dog poo every time they leave their house when they could as well just take a good look at that street before taking that first step.

And if you slip, go and buy a new pair of shoes. Nobody likes to take a walk with someone who smells.

 

You might have heard those five sentences before. I happened to bump into this old article from The Guardian, which lists the top five regrets dying people had that an Australian nurse came across when taking care of old people. Felt like a good source to write about. To give some Monday Motivation to share. 

 


All photos by my friend Martin Arnold Photography. Feel free to follow his page for some further source for happiness and moments from around the world.